Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Juhannusaatto vuonna 1964 jäi mieleen

Juhannusaatto on täynnä tapahtumia ja tansseja. Ne kokoavat nauttimaan suven suuresta juhlasta tuhatmäärin kansaa. Juhannuksen tunnelman voit aistia mainiosti tulemalla Merikarvian torille aattona. Myyjiä on tori täynnä, ja kojujen välissä vaeltavaa torikansaa pilvin pimein. Parkkipaikkaa autolle saa hakea hyvinkin kaukaa. Useasti olen miettinyt tuttujen kera, että mistä kaikki ihmiset ovat pienen kunnan aaton toripäivälle tiensä löytäneet. Hyvä, että ovat löytäneet, ainakin torimyyjien mielestä. Suomessa juhannus on ollut alkuaan pakanallisen Ukon juhla. Kristinuskon myötä keskiajalla nimi muuttui juhannukseksi, Johannes Kastajan mukaan. Erilaisin taioin ja uskomuksin elettiin sopusoinnussa luonnon kanssa, sekä lepyteltiin maan voimia. Tulevan sulhasen tai morsiamen näkemiseen tehtiin monenlaisia taikoja. Lähes kaikissa taioissa tekijä esiintyi aina alasti. Kasteisella niityllä kieriskelyn uskottiin tuovan naimaonnea. Keskiyöllä ilman rihman kiertämää kerätty kaste auttoi syyhyyn, syyliin ja poisti kesakot. Nyt voi huoletta suositella, että ainakin kieriskelyt viljapellossa tai kostealla niityllä eivät ole suotavia. Jos vaikka syyhy poistuisi, niin tilalle voi helposti tulla vaarallinen punkin purema, kanta kun on voimakkaassa kasvussa Merikarviallakin. Taiat koskivat enemmän neitokaisia, jotka halusivat nähdä tulevan sulhonsa. Miehille taikoja on kerrottu vähemmän. Ainakaan korkean paikan kammon omaavalle ei voi suositella hajareisin istumista kolme kertaa muutetun talon harjalla, ei edes alasti, vaikkakin näin maksimoitaisiin tulevan liiton onni ja lapsilykky. Juhannusaaton muistoista yksi, kotipihassani nähty ja koettu, on jäänyt elävästi mieleeni. Varkain, kuin huomaamatta, kapuaa hentoinen vaalea savukiehkura saunan savupiipusta kohti sinitaivasta. Luonto on vehreimmillään. Hienoinen tuulenvire hyväilee hellästi poskipäitä. On juhannusaatto, muistini mukaan vuosi voisi olla 1964. Kotiudumme veljeni kanssa. Takana on viikkojen puurtaminen kuoria metrisiä kuusipöllejä täyspuhtaaksi. Urakka on ohi - kutsuvana odottaa lämpöinen sauna, juhannussauna ja uusi vihta. Hyvillä mielin voimme saunoa, sillä kuorintatulos tyydytti, vaikka tuskinpa kahteen pekkaan paikkakunnan kuorijamestari, Jouko ”Jokkeri” Elevaaralle pärjäsimme. Oikein antoisaa ja hyvää juhannusta kaikille lehden lukijoille. "Taiat koskivat enemmän neitokaisia, jotka halusivat nähdä tulevan sulhonsa.