Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

MTK:n kampanjakasvona Anne-Mari Tarkkio: Työnilon isännätär mieluusti

MERIKARVIA Mekko vaihtuu vauhdilla risaiseen ruutupaitaan, työhousuihin ja turvakenkiin. Merikarvialainen agrologi Anne-Mari Tarkkio on juuri ajanut 85 kilometriä töistä kotiinsa. Ajon aikana maaseutuasiakkaiden pankkiasiat vaihtuvat vähitellen päivän toiseen työrupeamaan: kannattaako tänään puida, vai sataako? Reipas askellus, äkkinäiset käänteet Mauno-kissan huomioimiseksi, omenan puusta poimimiseksi ja heinäladon liukuoven työntämiseen kuvastavat hyvin sitä energiaa, jolla maaseutunuori tarttuu askareisiinsa. Näyttää mieluisalta elämäntavalta! Lähiruoka on lähellä Tarkkion sydäntä, mutta nyt on erikoistuttu heinäntuotantoon. Lypsylehmistä luovuttiin vuosi sitten, ja pakastimessa itse kasvatettua naudanlihaa on yhä. – Pihassa kasvaa omenoiden lisäksi tomaatteja ja pellolla perunaa. Lähellä tuotettu ruoka on myös ympäristöystävällistä. Lapsuusmuistot paljastavat, mitä kaikkea annettavaa laajalla pihapiirillä on. Puuhat eivät oikein koskaan tuntuneet töiltä – ei edes kiven keruu pellolta. Navetassa rehukärryillä siskokset kuskasivat vuorotellen toisiaan. Koskaan ei hajuja moitittu, päinvastoin kaikki aistit olivat valppaana Lankosken kylätien kulttuurimaisemassa. – Aino-siskon kanssa leikimme myös naulojen suoristamista. Kun jalat viimein ulottuivat traktorin polkimille, tyttö halusi itse ajaa. 12-vuotiaana hän ajoi jo paalikonetta ja kynti peltoja. Jälkeenpäin ajatellen oli itsestään selvää, että siskoksista juuri Anne-Mari otti isänsä Aarno Tarkkion tilan haltuunsa. – Siskoni kouluttautui astetta ylemmäksi elintarvikebiokemistiksi, Anne-Mari kertoo maaseutuhengen vaikutuksesta. Tilalla on pitkät perinteet 1830-luvulta asti. Silloin nykyinen kotitalo valmistui talon tyttärelle Katariinalle. Starckista tilallisten nimi kääntyi 1930-luvulla suomalaistamisvimman jäljiltä Tarkkioksi. – Olen nyt suvun toinen, joka omistaa talon. Minä tosin isäntänä, Anne-Mari ylpeänä toteaa. Samassa pihapiirissä oleva isoäidin remontoitu talo edustaa vielä vanhempaa aikakautta. – Nyt kun Lankosken koululle muutti lapsiperhe niin saatiin kylätielle lisää elämää. Kun tilalla päätettiin vuosi sitten luopua lypsykarjasta, pahinta Anne-Marille oli sanoa itseään kasvitilalliseksi. Kuitenkin hän ehti pari vuotta hoitaa aamulypsyt, käydä Kauhajoella töissä ja jatkaa iltalypsyllä. Nyt perinnebiotooppeja vaalitaan lainahiehojen laiduntamisella Merikarvianjoen rantamilla. – Päivät täyttyvät silti. Aina jokin vaatii kehittämistä. Maaseudun elämästä Tarkkio on valmis kampanjoimaan, sillä nyt jo elää sukupolvi, joka ei ole edes lehmää nähnyt, poikimisesta puhumattakaan. Tällä saralla Koivuniemen Herran kotieläinpuisto tekee hyvää työtä – lapset nauttivat saadessaan osallistua. Vanhemmat ovat vielä neuvomassa tytärtä, mutta määrätietoisena viljelijänä tuore isännätär kyllä pitää puolensa, että kaikki työ on perusteltua. Tarkkio korostaa, että enää ei tehdä niin kuin ennen –kyseenalaistamatta. Dataa pitää hyödyntää siinä kuin teknologiaakin. – Viljelen heinää, kauraa, ohraa, ruista ja sinimailasta. Jatkossa heinäpinta-alan osuutta lisään, Tarkkio suunnittelee. Heinä ei ole pelkkää heinää, vaan sen koostumusta analysoidaan tarkoin. Hevosten heinä on koostumukseltaan erilaista kuin alpakoiden tarvitsema lehtevämpi laatu. Pieneläimille tarvitaan niin ikään eri laatua kuivikkeeksi. – Hyvä heinä ei pölise, siinä on ravintoarvot kohdillaan, vähäsokerista ja väriltään vihreää, Tarkkio listaa. Satonäkymät ovat erikoisen vuoden jäljiltä kohtuulliset. Kuiva kevät ja sitä seuranneet rankat sateet aiheuttivat jälkiversontaa, joten viljakin on paikoin puitavaa ja paikoin vihreää. MTK:n kampanja tukee elinvoimaista maaseutua vuoteen 2040. – Tarvitset maanviljelijää monta kertaa päivässä, Tarkkio kiteyttää. "Tarvitset maanviljelijää monta kertaa päivässä! Anne-Mari Tarkkio Maaseudun puolestapuhuja