Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Lukijan runo: Enkeli

Jos saisin kanssasi vielä yhden hetken, voisimme kulkea yhdessä vielä viimeisen retken. Voisitpa hetkeksi laittaa siipesi taivaankannen naulaan. Laskeutua sieltä luokseni kahdenkeskiseen rauhaan. Toivoisin sen hetken olevan ajaton, kunpa vierailusi täällä voisi silloin olla rajaton. Toisinaan aika täällä ilman sinua on vaikeaa. Kauniit muistot mieleeni palaavat, se nostaa pinnalle oloa haikeaa. Jos voisin vielä jotain sanoa, toivoisin ettet ikinä katoa. En koskaan unohda sinua, tulethan vielä tapaamaan minua? Sydämessäni sinulle on aina tarkoitus, poismenosi oli kuin karkoitus. Toivon että vielä tavataan ja silloin lujasti halataan. Ei koskaan enää toisistamme irti päästetä, siinä jälleennäkemisen hetkessä ei enää tunteitamme säästetä. Nyt olet siellä suurimman rakkauden tiellä, eikä sitä kukaan sinulta koskaan kiellä. On niin kaunista, voin nähdä vapaana juoksevaa monta kaurista. Niiden onnellisuuden näkee silmistä, näkymä on kuin maailman kauneimmasta luonto filmistä. Linnut ylväänä visertää, niiden siipien sulat upeana sinertää. Maailmasi siellä on ihastuttavaa, maalauksellisuudeltaan rikastuttavaa. Sielusi koti on peili, jonka olet heijastanut luomalla sinne maailman kauneimpia asioita. Monia pieniä yllätyksien rasioita. Se on kaikessa upeudessaan räikäisevä, se on silmiäni häikäisevä. Tämän runon kirjoitin kaikille niille , jotka kaipaavat poismennyttä rakastaan taivaiden valtakunnassa. Mari Hietsalo