Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Mari Hietasalo: Kaikki samassa veneessä, mutta yksin omien pelkojensa kanssa

MIELIPIDE Ei kukaan voisi kuulla sisäistä huutoasi, ei pystyisi näkemään pelkojesi ytimeen. Ei ole samanlaista elämänsä kantajaa, ei niillä samoilla kokemuksilla, ei sen valamilla jäljillä. Tiedän sen tunteen, kun pelko ja ahdistus ovat ottaneet liikaa haltuunsa. Vielä vuosien jälkeenkin voin tuntea sen otteen, joka alkaa kyljistä, kiipeää rintaan puristukseksi. Se saa tilaan, jossa tuntee elämänsä loppuvan. Jonkun toisen olisi helppoa pinnalta luetella rauhoittumisen ohjeita. Korvasi eivät kuulisi, sillä ne kuulisivat vain omat pelkosi. Neuvonantajan pitäisi laskeutua korkeuksistaan sinun tasollesi, niin että näkisitte toisenne silmästä silmään, että hän voisi kuulla sinut sanojensa ohi. Olisi nöyrä, laskisi egonsa merkiksi siitä, että olette ihmisinä toisillenne. Ette yhtään vähempää, ette enempää. Voisit vetää ensimmäisen rentoutumisen hengenvedon. Hän olisi sinua varten. Tunteesi ja mielentilasi olisivat inhimillisiä. Hän ei tekisi hiljaisuudessaan tuomiota, lokeroisi sinua johonkin tiettyyn ihmistyyppiin. Kohtaaminen olisi aito ja läsnäoleva. Voisit tuntea rakkauden ympärilläsi, päästää suojistasi irti. Aitoudessa koko ihmisyys olisi sallittua. Hänen rauhoittava puheensa saisi sydämen lyöntisi hitaammiksi, hengityksesi tasaiseksi, ahdistuksen katoamaan. Ymmärtäisit miten näkemällä negatiivisuutta ympärilläsi, et voisi odottaa mitään parempaa. Hän kertoisi kuinka voisit olla kiitollinen monesta asiasta, joka taas ruokkisi lisää kiitollisuuden aiheita. Hän saisi sinut näkemään tulevan kesän merkit, osoittaisi taivaalla lentävät valkoiset joutsenet. Katsoisitte mullasta nousevia helmililjoja, ruusujen punertavia alkuja, auringon lämpöä, sen tuomaa uuden kesän vehreyttä. Hän saisi sinut ajattelemaan tämän hetkistä elämän vaikeutta opin hetkinä meille jokaiselle. Jokainen reaktiomme kertoisi vain meistä, ei kenestäkään muusta. Ne näyttäisivät jokaisen kasvun paikan itsessämme. Pelolla saisimme vain lisää pelkoa, mutta jokaisesta hetkestä hyvää poimimalla saisimme valoa, joka kasvaisi loputtomiin. Keskustelu saisi sinut ajattelemaan pystytkö nyt yksinäisyyteen, olemaan tekemättä mitään. Väistelisitkö omia tunteitasi pitämällä itseäsi kiireisenä. Tai huomaisitko miten nyt alitajuinen pelkosi laittaa sinut riippuvuuksiesi orjaksi, etkä edes huomannut sitä. Kaiken jälkeen voisit oivaltaa, että meillä on monta kaunista asiaa. Nyt ehdimme tärkeintä, viettää aikaa perheidemme kanssa, nähdä miten lapsemme lähentyvät toistensa kanssa. Kaikki ne asiat joilla olemme elämäämme täyttäneet tuntuvat ehkä nyt jokseenkin turhalta, tämä on hyvä lepohetki siitä. Olemme palanneet oikeaan arvojärjestykseen. Meillä on ystävät ja muut rakkaat puhelinsoiton päässä. Meillä on upeat metsät, luonnon rauhoittavat tuoksut. Voit kuvitella miten vetämällä keuhkot täyteen muutaman kerran tuota raikasta ilmaa, voi saada olonsa syvästi rentoutuneeksi. Olla vaan rauhassa, ihmetellä ihmeellisyyttä. Olla luottavaisin mielin turvassa, nähdä itsensä valon sieluna. Meistä rohkeimmat ovat vanhempiemme, isovanhempiemme, sairaiden ja apua tarvitsevien hoivaajina. He pitävät huolta, ovat valmiina antamaan kaikkensa toisten hyväksi. Emme ehtineet antaa maailmalle sen tarvitsemaa aikaa omaan parantumiseen, nyt se ottaa aikansa meiltä. Mari Hietasalo