Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Toimittajalta: Murehtimisella ei mitään rajaa

Mikä on se ihmistyyppi, jonka on vaikea lähestyä mitään asiaa ilon kautta. Miehiselle murehtijalle on jo mielensä pahoittajan kasvot, mutta entä miksi kutsuisimme murehtijanaista. Hän huomaa hakatusta metsäaukeasta ne muutamat puut, jotka on jätetty pystyyn. Miksi juuri ne? Mitä metsuri ajatteli jättäessään juuri nuo puut? Istutetaanko aukealle varmasti uutta tainta varttumaan tuleville sukupolville. Sitä hiilinielua pitää kasvattaa. Tämä murehtija havaitsee kauppojen edustalla jokaisen tyhjän mehupurkin ja nakkipaketin. Joku pikkupoika siinä koulupäivän päätteeksi nautti välipalaansa. Millaiset kotiolot pojalla on? Onneksi sentään oli ollut rahaa ostaa jotain purtavaa. Nälkä täytyi olla, kun valitsi juuri nakkipaketin, euron pizzan tai karjalanpiirakan karkkien sijaan. Kuinka lähellä on mahtanut huostaanottokaan käydä teoriassa. Entä jos kukaan ei välitä? Tämä nainen murehtii jo ties monennessako sukupolvessa. Hänen äitinsä ja isoäitinsä olivat ihan samanlaisia. 1940-luvulla piti murehtia miten saada sato pellosta, kun miesväki oli sodassa. 1950-luvullakin murheet olivat vielä taloudellisia, ruokaa saatiin niin ryytimaasta kuin ojan pientareilta. 1940- ja 1950-luvulla lapsia syntyi vielä liian kanssa, joten työn perässä piti lähteä 1960-luvulla Ruotsiin. Piti murehtia kielitaidottomuutta. Vähän murheet hellittivät, kun sieltä tultiinkin lomalle Volvolla. Sitten tuli öljykriisi ja piti murehtia 1970-luvun omakotitalojen liian suuria ikkunoita ja heti perään vuotavia tasakattoja. Maajussia sorrettiin ja sitä vasta pitikin murehtia. Ei auttanut vaikka hallitukset vaihtuivat ja Urho Kekkonen pysyi vallan kahvassa. Murehtijalle murehtimisen määrä on vakio. Vaikka oma elämä rullaisi, on murehdittava muita vielä 2020-luvullakin. Syksyn tullen murehtija soittaa lapsilleen ja jo äänensävyllään antaa ymmärtää, että pitkät kalsarit on laitettava jalkaan ja pipo päähän. Ei auta vaikka lapset olisivat yli viisikymppisiä. Niin ärsyttävää raskasmielisyyttä, että uuvuttaa. Kiusallisinta on se, että eräänä päivänä huomaat olevasi osa tätä sukupolvien ketjua. Murehdit ilmastonmuutosta, talouden taantumaa ja lasten pärjäämistä. Onni se on, että lapsia siunaantuu – kaikki eivät saa eivätkä edes halua. Tietoko tuskaa lisää tässä informaatiotulvassa, että lapsettomuuskin on ilmastoteko? Ei ihme, että sukupuutto uhkaa. Miksi murehtia mitään, jos kaikki eivät murehdi. "Vähän murheet hellittivät, kun sieltä tultiinkin lomalle Volvolla."