Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Hiilenväet kulkevat ilmassa ja maassa – niitä on syytä pelätä, sillä etenkin äkkinäiset liikkeet saattavat johtaa halvaantumiseen

On keskikesä, ja grillihiilet käyvät kuumina. On siis sopiva aika perehtyä hiilenväkien touhuamisiin. Minkä ihmeen hiilenväkien, saattaa nuorempi ja vähän vanhempikin polvi kysyä. Tosiasia on, että 2020-luvun somepäivityksissä eivät hiilenväet juuri esiinny. Hiisi lienee monelle taruolennon nimenä hiilenväkeä tutumpi. Hiidenkivet ja hiidenkirnut ovat saaneet muinoin nimensä tältä pelätyltä, salaperäiseltä hahmolta. Pohjois-Satakunnasta kerätyissä tarinoissa samankaltaiset olennot esiintyvät kuitenkin nimellä hiilenväet. Jämijärven kylistä kerätyissä tarinoissa väkiä pelättiin syystäkin, sillä ne saattoivat halvaannuttaa eli hilivata ihmisen. ”Hiilenväet piti kovaa pehemuutusta. Juhula-aikana ne kuluki joukolla ja usein hilivas ihimisiä.” Kalle Mäensivu, Suurimaa v. 1920 Oli kuitenkin keinoja, joiden avulla halvaannuttaminen pystyttiin välttämään. Äkkinäisten liikkeiden sijaan kannatti pysyä rauhallisena. ”Jos ihiminen tuli hiilenväen tielle, hilivas se ihimisen. Ku ihiminen arveli hiilenväen olevan kulukemas ohitte, ei saanu, jos väki tuli takaapäin, äkkiä kattoo taaksensa väen tuloo, vaan täyty kääntyä rauhallisesti koko ruumiinensa ympäri. Silloin hiilenväki ei hilivaissu.” Hilda Lähteenmäki, Sydänmaa v. 1931 Miltä hiilenväet sitten näyttivät? Havaintojen mukaan ne muistuttivat ihmisiä, mutta saattoivat vaihtaa olemustaan tarvittaessa. ”Ihimisiä hiilenväet oli, mutta osas muuttaa muotonsa niin, että kuluki ilimaski. Suomen kansa pelekäs, että ne kuliettavat ihimisiä mukanansa. ”Nyt on hiilenväkee kuluus”, sanottiin, ku oli paha ilima tulos. Myrskyilimoilla niitä peläättiin.” Juho Lähteenmäki, Kuusijoki v. 1931 Toisilla oli taipumus nähdä hiilenväkiä, toisilla ei. ”Suurimaan kankaalla Jämijärvellä Iisakki Törmä tapas hiilenväkee kulukemas. Hiilenväki tuli kertojaa vastaan, ku tämä tuli jouluaattona myllystä. Kuulu kovaa kolinaa ja kulukusten huminaa. Oli niin pimee, ettei Iisakki nähäny mitää. Hiilenväkee kuluki ehkä oikeen iliman väes, ku Iisakki ei nähäny jäläkiäkää, vaikka kävi toisena päivänä kattomas. Priimäen Juhannes oli nähäny hiilenväkee kuluus kokonaisen kuorman. Palion jalakoja näky kuormasta. Silloin oli jouluaattoehtoo. Hiilenväet kuluki vaan juhulasina aikoina, kuten joulun aikaan. Ei ne muulloin kulukenukkaa. Hiilenväkee ei saanu väistää, tai se hilivas. Hiilenväen sanottiin vievän lapsia. Pikku lapset ei menny jouluyönä pihalle, ettei hiilenväki olsi vieny. Vähäläntäsiä ihimisiä ne oli.” Amanda Kortesluoma, Sydänmaa v. 1931 Skeptikko voisi toki väittää, että hiilenväkien esiintyminen nimenomaan juhla-aikaan johtuisi havaitsijoiden päihteiden käytöstä, mutta unohdetaanpa moiset kyyniset tulkinnat saman tien. Hiilenväkiin on törmätty myös Karviassa ja Kankaanpäässä. ”Erään kerran saapu Karvian myllylle kaks miestä reen peräs istuen ja kaks mustaa hevosta reen eres. Kuskipukilla istu Siiski-Mikko vainaa. Kuskin sivuilla oli valakeesoitot niin, että ne valasi kuskin kasvot, mutta ei miehiä. Hevoset laski täyttä laukkaa mäkee alas koskelle ja kulukuset helisi. Päästyään myllyn kohoralle tuliat hävis näkymättömiin ja kulukusten kilinä lakkas. Mylläri, joka sattu oleen läheisestä Mäen torpasta, arveli matkustavien olleen hiilenväkee. Myllyttämäs ollu mies ei uskaltanu olla loppuyötä myllys, vaan lähti Mäen torppaan keskiyöllä.” M. Pajunen, Parkano v. 1931 ”Hiilenväkee tuli jouluaattona piha täyteen Kankaanpään Kouran talon torppaan Hakalaan. Torppari oli ollu paha juomaan ja hevosta vahettaan. Väki oli juuri ehtoollisella, ku hiilenväki lasin takaa huusi: ”Tuleh ny vahettaan hevosta.” Mutta vaimo ei päästäny miestänsä. Kulukuset oli soinu aika lailla.” Fanny Rantala, Kankaanpää, v. 1938 Loppuun sopii vielä opettavainen tarina siitä, miten ei pidä toimia, jos hiilenväkiin törmää. Nehän saattavat kulkea edelleenkin – kuka tietää? ”Peijarinniemen isäntä Kuusijoen kylästä kerto, että sitä vastaan tuli Peurakeitaalla hiilenväkee sen tulles talavella Porista kotio. Väki meni hevosten ja hulujen kas aika kyytiä pienis reis sen ohitte. Se väisti väärälle puolelle ja silloin hiilenväki hilivas sen kären niin, että se halapaantu ja oli sen jäläkeen hervoton läpi elämän.” Kalle Kivimäki, Kuusijoki, v. 1931 Lainaukset Martta Sevion kokoamasta kirjasta Kansantietoutta Parkanosta ja sen ääriltä, Parkano-seura ry, 1983. "Kuskipukilla istu Siiski-Mikko vainaa. Kuskin sivuilla oli valakeesoitot niin, että ne valasi kuskin kasvot, mutta ei miehiä. Liittyykö sinun kotikonnuillesi tai tuntemaasi paikkaan taruja, myyttejä tai uskomuksia? Oletko kuullut seudulla vaikuttaneista mystisistä olennoista? Kankaanpään Seutu kerää juttusarjaa varten taruja, myyttejä ja uskomuksia Pohjois-Satakunnasta. Lähetä vinkki tuntemastasi tarinasta sähköpostitse osoitteeseen mikko.i.elo@sanoma.com tai soita numeroon 040 775 0951. Hiilenväet esiintyvät myös Raili Heikkilän kirjassa Hiilenväkeä ja muita selittämättömiä tositarinoita, Paperisilppuri, 2017.