Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Onko inhimillinen vanhuus mahdoton tehtävä? – hyvinvointiyhteiskunta on ennennäkemättömän haasteen edessä

Vuosi on kulunut siitä, kun vanhuspalveluiden kriisi ryöpsähti yhteisesti vaietusta julkisesta salaisuudesta kaikkien tietoisuuteen. Kertomukset vanhusten epäinhimillisestä kohtelusta, työvuorolistojen vääristelystä ja henkilöstön pahoinvoinnista seurasivat toisiaan ja päät oli pakko nostaa pensaasta. Vaalien alla kaikki puolueet kokoomusta lukuun ottamatta vaativat hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin, jotta ikäihmisten palveluihin saataisiin jokin perälauta. Nyt hallitus on antanut lakiesityksen sitovasta 0,7 hoitajamitoituksesta. Seuraavaksi ratkaistaan haasteita rahoitukseen ja työntekijäpulaan liittyen muun muassa jakamalla töitä hoitajien ja hoiva-avustajien kesken ja mitoittamalla hoidon vaativuus tarpeeseen. Koska hoitajamitoitus ei koskisi kotihoitoa, on olemassa vaara, että sieltä siirtyy henkilöstöä paikkaamaan lain vaatimaa mitoitusta ympärivuorokautisessa hoidossa. Jo ennestään aliresursoituun kotihoitoon kohdistuu kuitenkin valtavasti paineita, kun vanhustenhoidon painopistettä halutaan siirtää kevyempään (lue: halvempaan) kotihoitoon raskaiden palveluiden sijaan. Näin ollen kotihoidon tarve lisääntyy merkittävästi ja henkilöstön lisäyspainetta on jo enemmän kuin tarjontaa. Oman lisähaasteensa tuo ikärakenteen muutos. Jos kehitys etenee tilastojen viitoittamaa polkua, yksin Porissa vuoteen 2030 mennessä yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa 6 000 samalla kun väestön määrä vähenee 7 000. Veronmaksajista ja työntekijöistä tulee huutava pula samaan aikaan, kun palveluita tarvitsevia on yhä enemmän. Kun huomioidaan vielä uusi henkilöstömitoitus, on tehostetun palveluasumisen henkilöstötarve nykyisellä palvelurakenteella melkein puolitoistakertainen vuoteen 2024 mennessä ja kun lasketaan kotihoidon tarpeet siihen päälle, Poriin tarvittaisiin yli 450 ammattilaista lisää viidessä vuodessa. Sote-uudistus tuonee hieman helpotusta rahoituspohjaan, mutta sekään ei riitä, kun jo nykyisellään Suomen vanhuspalveluissa on miljardin vaje verrattuna pohjoismaiseen tasoon. Tarvitaan myös tehtävien järkevää jakamista sekä joustavia ja uudenlaisia kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen välimaastoon sijoittuvia palvelumalleja. Vanhustenhoidon laadun päätekijä on motivoitunut ja sitoutunut henkilöstö. Vaikka hoiva- ja hoitoaloilla on perinteisesti odotettu työskenneltävän lähinnä kutsumuksen voimalla, se ei enää riitä. Alojen vetovoimaa on lisättävä, jotta työntekijöitä riittäisi tulevaisuudessa. Raisa Ranta Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu (vas.).