Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

”Äiti kuolee, äiti kuolee” - Riikka, 38, tippui päälleen leuanvetotangosta ja haluaa nyt varoittaa muita

Sen oli tarkoitus olla vain hauska päähänpisto, hassuttelua lasten kanssa. Riikka Kinnari , 38, oli lomareissulla Savonlinnassa lastensa ja miesystävänsä kanssa, kun hän päätti näyttää lapsilleen, miten jaloistaan voi roikkua leuanvetotangossa. Hetken kaikki näyttikin sujuvan hyvin. Sitten tanko räsähti irti ovenkarmeista, ja Kinnari putosi pää edellä lattialle. – Päästäni tuli hirveästi verta, ja oloni oli kuin hiekkasäkillä. Selkäni meni kaarelle, enkä saanut sitä suoristettua, hän kertoo. – Lapseni seisoivat siinä vieressä, ja sain sen takia pidettyä itseni tajuissani. Isompi lapseni hoki vieressä vain, että ”äiti kuolee, äiti kuolee”. Onneksi Kinnarin miesystävä tiesi olla liikuttelematta häntä ja piti sen sijaan hänen päätään paikoillaan siihen saakka, kunnes ambulanssi saapui. Miesystävän toiminta pelasti Kinnarin halvaantumiselta. Savonlinnan sairaalassa nimittäin selvisi, että putoamisen takia Kinnarin selkäranka oli murtunut. Käveleminen on ihme Kinnarilla kävi uskomaton onni onnettomuudessa. Selkäranka murtui hyvin läheltä niskanikamia. – Lääkäri näytti sormillaan, että jos murtuma olisi ollut vain kaksi senttiä tuosta sivuun, olisin halvaantunut. – Hän sanoi, että minä olin ensimmäinen hänen näkemänsä potilas, joka vielä kävelee tällaisilla vauriolla. Leikkauksessa Kinnarin selkään asennettiin titaanilevy ja -ruuvit, jotka pitävät selkärankaa paikoillaan, jotta se pääsee luutumaan. Hänelle tehtiin leikkauksessa myös luusiirre. ”Osaan ajatella hyvällä asenteella” Ihosyövänkin elämässään läpikäynyt Kinnari kertoo, että nyt kyseessä oli hänen elämänsä kuudes leikkaus. – Nyt jos nämä loppuelämälle riittäisivät, hän sanoo ja naurahtaa. Kahden lapsen yksinhuoltajaäitinä hän on kuitenkin sinnitellyt eteenpäin. Lapset auttavat jaksamaan. Tällä hetkellä hän kuntouttaa selkäänsä ja totuttelee elämänmuutokseen. – Välillä tulee kyllä sellaisia inhottavia muistikuvia siitä olosta, mikä oli kun sieltä tippui alas, mutta osaan kuitenkin ajatella tätä kaikkea hyvällä asenteella, Kinnari kertoo. – Ehkä olen vain kokenut niin paljon kovia, että tästä kyllä selvisi. Kyllä siitä jäi elinikäiset arvet ja vaivat, mutta kävelenpähän ainakin. En tiedä, miten olisi asenne riittänyt enää siinä vaiheessa, jos jalat eivät olisikaan toimineet. Älä liikuttele pudonnutta Kinnari haluaa tarinallaan välittää tietoa siitä, ettei pudonnutta tai niskansa loukannutta ihmistä pitäisi yrittää liikutella. Halvaantumisen riski tällaisissa tapauksissa on erittäin suuri. Jos Kinnari olisi nostettu lattialta heti putoamisen jälkeen, hän tuskin kävelisi enää. – En tiedä, miksi ihmisillä tulee ensimmäisenä sellainen reaktio, että se pudonnut henkilö pitäisi nostaa lattialta. Reaktion pitäisi ensimmäisenä olla se, ettei häntä missään nimessä saa liikutella. Hän myös muistuttaa, että kannattaa aina tarkistaa, kuinka hyvin leuanvetotangot on kiinnitetty seinään. Monissa kodeissa käytetään karmien väliin pingotettavaa tankoa, joka saattaa olla vain parilla pienellä ruuvilla kiinni. Jos ei tiedä, miten tanko on kiinnitetty, siitä roikkuminen kannattaa jättää väliin. Tulevaisuus auki Kinnari on ollut esikoisensa syntymästä saakka kotiäitinä. Onnettomuuden jäljiltä on vielä epäselvää, voiko hän palata entiseen työhönsä parturi-kampaajaksi, koska työ rasittaa selkää ja niskaa. Kaikesta läpikäymästään huolimatta hän suhtautuu tilanteeseensa rauhallisesti. – Minulla on onneksi hyvä ja rakastava lähipiiri. Kyllähän tästä voisi jo muuttua alavireiseksi, mutta olen kuitenkin todella kiitollinen tästä kävelyn lahjasta ja siitä, että lapsillani on edelleen äiti.