Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Teija hurahti kotiseututyöhön – historialliset tarinat kiinnostavat

Teija Jylhänkosk i (o.s. Toivonen) valittiin Merikarvia-seuran hallitukseen tänä vuonna. Hän johkaantui mukaan sukututkimuksen kautta, mutta on kiinnostunut kotiseudustaan muutenkin. Teija oli mukana Jari Stenroosin sukututkimuskurssilla muutama vuosi sitten. Siitä intoutuneena hän teetti dna-tutkimuksen ja rakensi esivanhemmistaan viisi polvea taaksepäin –pituisen sukupuun. Monia hauskoja yllätyksiä ja uusia sukulaisia on matkan varrella tupsahtanut vastaan. – Olen aina halunnut tietää, mistä sukumme tulee. Kaukaisin uusi tieto oli eräs esiäitini, joka on saapunut merimiehenä toimineen esi-isäni mukana Tukholmasta Tuorilaan 1700-luvulla, hän kertoo. Merikarvia-seuran toiminta ja paikkakunnan historialliset tarinat kiinnostivat Teija Jylhänkoskea niin, että kun sukututkimuskurssin vetäjä sattui kerran kaupassa nähdessään vinkkaamaan kotiseutu-seurasta, ei häntä tarvinnut kahdesti käskeä. Tuore hallituksen jäsen arvelee, että olisi hyvä saada seuran toimintaan myös nuorempaa näkökulmaa. Jylhänkoski esittikin kokouksessa, että koululaiset haastettaisiin haastattelemaan isovanhempiaan vaikkapa joulu-/kotiseutulehteä ajatellen. Näin välittyisi mielenkiintoisella tavalla tietoa ja elämänkokemuksia aikaisemmilta sukupolvilta vuosikymmenten takaa. Kummituskävely voisi kiinnostaa kaikenikäisiä ja historia avautuisi mieleen jäävällä tavalla. Haasteina ovat laaja pitäjä ja pitkät välimatkat. – Keräisin mielelläni näitä tarinoita ja kirjaisin ylös, jos joku haluaisi kertoa. Kristiinankaupungissa tässä “mörköjahdissa” on onnistuttu hyvin. Kansalaisopistomme opettajanakin toimiva Natalia Kaleva kierrättää siellä vieraitaan keskustan kortteleissa kertoen samalla jännittäviä tarinoita pimenevässä illassa. Siitä voisi ottaa mallia. Kuunarin Kryssi –opus on tullut tutuksi ja Teija huomauttaa, että kirjassa on upeita vanhoja kuvia kylämiljööstä. Samoja paikkoja voisi nykymalliin kuvata dronella ja olisi mielenkiintoista vertailla muutoksia ennen ja nyt. Palataanpa Krookkaan. Siellä Teijan mummu ja tuffa Elma ja Heikki Lindén asuivat entisessä Lindénin kauppakiinteistössä, missä Heikin vanhemmat aiemmin pitivät liikettään. Itse rakennus on jo purettu. Kerran perheessä oli hätäännytty, että mihin pikku-Teija oli kadonnut. Tyttö oli pujahtanut naapuriin, Lahja Alénin vinttiin leikkimään nukeilla. Onneksi talon omistaja oli kuullut ylhäältä ääniä, eikä mitään etsintäpartioita tarvittu. Nykyisin Teija vierailee synnyintontillaan enonsa Teuvon luona ja vanha makasiinikin on vielä pystyssä, tosin vain kesäkäytössä. – Täällä ovat juureni eli voin sanoa olevani krookkalaiskatolinen, hän naurahtaa. Nykyisin Teija Jylhänkoski asuu Lauttijärveltä kotoisin olevan miehensä ja kolmen lapsensa kanssa toisella puolen kylää. – Hassua, että yksi sukuhaaramme tulee myös Lauttijärveltä ja mummuni koti oli nykyisen rajan takana Säkkijärvellä. Kyllä tässä sukututkimista riittää – Rogelin ja Stupilan lisäksi. "Kaukaisin uusi tieto oli eräs esiäitini, joka on saapunut merimiehenä toimineen esi-isäni mukana Tukholmasta Tuorilaan 1700-luvulla.