Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Miksi yhteiskuntamme suojelee kiusaajan vanhempia? Ei ole koulun tehtävä kasvattaa lasta

Koko Suomi on saanut kuluneen pariviikkoisen ajan seurata sekä Vantaalla että muissa kaupungeissa esille tulleiden kouluväkivaltatapausten jälkipuintia. Erityistä erimielisyyttä on aiheuttanut kysymys siitä, onko kiusaamisen uhrin vai kiusaajan velvollisuus vaihtaa koulua. Esille on noussut voimakkaasti myös se, kuinka koulujen tekemät toimenpiteet ovat yleisen käsityksen mukaan olleet riittämättömiä tai jopa olemattomia. Uutisia lukiessa huomaa, kuinka keskustelusta on jälleen kerran unohtunut se tärkein palanen, kunnes sen nosti palapeliin tasavallan presidentti Sauli Niinistö . Niinistö totesi suomalaismedialle pitämässään YK-tiedotustilaisuudessa (​ Iltalehti 23.9.​), että viranomaisilla ja kouluilla on vastuunsa, mutta kaikkea ei voi valvoa. Myös kodeissa pitäisi kysyä nuorelta, miksi tämä tahtoo pahaa toiselle. Kyseinen kysymys tulisi ottaa esille jokaisessa lapsiperheessä. Kun kouluikäinen lapsi hyökkää fyysisesti toista lasta vastaan, kyse ei ole enää kiusaamisesta vaan väkivallasta. On pelottavaa, että yhä useammat ja yhä nuoremmat kokevat, ettei omien tunteiden ilmaisuun löydy muuta keinoa kuin toisen fyysinen vahingoittaminen. Useimpien kiusaamistapausten selvittäminen aloitetaan kouluissa kysymällä, mitä uhri teki väärin? Sanoiko tämä kiusaajalle jotakin, katsoiko kenties kiusaajaa provosoivasti? Että löytyy varmasti jotakin, mitä uhriksi joutunut olisi voinut tehdä toisin. Opettajien ja rehtorien taholta tuleva kyseenalaistaminen uhrin kokemuksia kohtaan sekä vihjaukset siitä, että tapahtunut olisi uhrin syy, kertovat, kuinka paksulla ja vanhoillisella muurilla kiusaajia yhteiskunnassamme edelleen suojellaan. Sen pitää loppua. Syy(t) siihen, miksi lapsi tai nuori käyttää väkivaltaa, voidaan nimetä koulussa tai viranomaisen toimesta, mutta niiden selvittäminen on kodin ja vanhempien tehtävä. Kiusaaja ei muutu, mikäli tämän tekoja vähätellään tai niistä aletaan syytellä ulkopuolisia. Omia virheitä ei pysty muuttamaan tekemättömiksi uhriutumalla. Hälyttävintä on, että suurimpia uhriutujia ovat monissa tapauksissa kiusaajan vanhemmat, joille oman jälkikasvun tekojen myöntäminen ja hyväksyminen on ylitsepääsemätöntä. Jos edes vanhemmat eivät kykene ottamaan vastuuta, miten lapsi kykenisi? Koulu opettaa lapsen laskemaan ja lukemaan. Kodin tulisi opettaa lapsi elämään ja olemaan siten, että oman pahan olon purkaminen ei tarkoita muiden lyömistä. Kirjoittaja on oikeustieteen opiskelija, jonka mielestä vastuullisia haetaan usein väärästä suunnasta.