Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Venla Laineen puhe ylioppilasjuhlassa 29. elokuuta 2020: Viisas ihminen osaa hyödyntää tietojaan

JUHLAPUHE On kylläkin myönnettävä, että aluksi olin stressaantunut tästä päivästä. Pelkäsin, ettei ketään kiinnostaisi se mitä olen raapustanut, aloin epäillä omia kykyjäni ja mielipiteitäni. Pelkäsin, että joku alkaisi selata meemejä eturivissä kesken puheeni, Pasi alkaisi kröhimään kurkkuaan ja lopulta joku alkaisi heittelemään minua käsidesipulloilla. Liian usein livistämme mahdollisuuksista peläten epäonnistumista tai vedoten rohkeuden puutteeseen. Kuitenkin mihin ikinä sisäinen Google Maps meidät ylioppilaat johdattaakaan, kahdella asialla pötkii jo pitkälle: nimittäin rohkeudella ja viisaudella. Välillä tuntuu, että lukionoppimäärästä muistini perukoilla on jäljellä ainoastaan, että 1970-luku oli lähiörakentamisen kulta-aikaa, integroiminen on derivoimista toisinpäin ja kun paperin taittaa 52 kertaa, se riittää aurinkoon saakka. Oikeastihan viimeisen kolmen vuoden vaikutus on ollut merkittävä: sillä Venlalla, joka käveli vihreissä farkuissaan lukion ovista ensimmäistä kertaa sisään oli hyvin erilainen kuva maailmasta, kuin tällä lyyrahattuisella versiolla. Lukio on auttanut ymmärtämään ympäröivää maailmaa ja muodostamaan mielipiteitä sellaisista, asioista joiden merkitystä ei ennen lukiovuosia edes ymmärtänyt. Eikä tällaisen ajatusmaailman rakentumisessa irrallisilla nippelitiedoilla ole merkitystä. Sama pätee viisauteen: ollaksesi viisas, sinun ei tarvitse rökittää muita Trivial Pursuitissa tai tietää minkä nimisessä maalaustekniikassa pigmenttiin sekoitetaan munankeltuaista. Viisaustutkija Jenni Spännärin mukaan viisas ihminen hallitsee kolme osa-aluetta, joista ensimmäinen on tieto ja ajattelu. Viisas ihminen osaa siis hyödyntää tietojaan oman ajattelunsa pohjalta ja olla avoin kaikelle mitä ei vielä tiedä. Toinen viisauden ulottuvuus on pohdiskelu. Viisas osaa pysähtyä pohtimaan elämää, niin omaa kuin muiden. Aristoteleen tasolle ei tarvitse päästä, oman onnellisuuden mietiskely riittää. Yhteiskunnassamme viisautta määritellään ja mitataan useimmiten tiedollisin mittarein. Yksi usein varjoon jäävä osuus viisautta on kyky tuntea myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Ytl ja koululaitos ovat kiinnostuneempia kyvystäsi osata käyttää polynomin jakoalgoritmiä kuin siitä, kuinka osaat toimia ihmisten kanssa, osoittaa empatiaa ja ratkoa yhdessä ongelmia. Viisaus on jotain paljon laajempaa kuin muutama latinankielinen arvosana ylioppilastodistuksessa. Silti media ylistää kymmenen laudaturia kirjoittaneita ylioppilaita, jotka sanovat ”etteivät edes opiskelleet”. Vain ja ainoastaan lopputuloksella tuntuu olevan väliä. Ja vielä parempaa, jos sinun ei edes tarvinnut tehdä minkäänlaista työtä lopputuloksen eteen, tai jos ahkeroit, sinun on ainakin vähäteltävä tekemääsi työtä. Ylioppilaskirjoitusten mainostaminen ”läpihuutojuttuna” on loukkaavaa niille, joilla on oppimisvaikeuksia tai jotka joutuvat ylipäätään tekemään lujasti töitä, koska vain harvalla meistä on valokuvamuisti. Viime syksynä palasin ylioppilaskokeista itku silmässä kotiin, koska olin niin pettynyt itseeni. Tuntui epäreilulta, että olin ahkeroinut ja sitten tunsin epäonnistuneeni. Yksi kavereistani kuitenkin lohdutti kauniisti: ” Mitä tahansa sieltä tuleekin, niin kannattaa olla ylpeä siitä, kuinka paljon töitä sä jaksoit tehdä”. Tove Janssonin kirjassa Kunniallinen petkuttaja sanotaan: jos ihminen tekee kaikkensa, ponnistaa kaikki voimansa, eikö silloin ole otettava lukuun hänen tarkoituksensa, tärkeämpänä kuin lopputulos? Näin se pitäisi olla: vaikka asioita tehdään usein tietyn päämäärän saavuttamiseksi, yhtä tärkeitä ovat ahkeroiminen, oppiminen ja yrittäminen. Vaikka meille myydäänkin mielikuvaa, jossa olet elämässäsi onnistunut ainoastaan silloin, kun olet arvostetussa ammatissa korkeaa kuukausipalkkaa saava urakiitäjä, on elämä aivan liian lyhyt muiden asettamien odotusten toteuttamiseen. Tärkeintä on aivan rauhassa makustella sitä, mitä itse omassa elämässään haluaa tehdä, ja rohkeasti ottaa elämän tuomat mahdollisuudet vastaan. Voin luvata, ettei kukaan tule heittelemään sinua käsidesipulloilla. Elämä ei tule ikinä valmiiksi, vaan kaikki elämän päämäärät ovat lopulta vain välipysäkkejä. Koko meidän ikäluokkamme pääsi tälle ylioppilaan välipysäkille, mikä on aivan loistosuoritus siihen nähden, että kultainen lause ”mä vaihdan amikseen” kuului koulun käytävillä vielä kuukautta ennen ylioppilaskirjoituksia – ja silloin pelattiin sentään Unoa. Kiitos kaikille opettajille, jotka ovat puskeneet meitä kohti tätä valkoista lippapipoa. Kiitos Pasille siitä, että olet puolustanut opiskelijoiden ja lukion etua. Pikkulukiot ovat niin katoavaa kansanperinnettä, että seuraava Pasin projekti voisi olla Merikarvian lukion ilmoittaminen Unescon maailmanperintökohteeksi. Erityisesti suuret kiitokset meidän koronaylioppilaiden ryhmänohjaajille Sirpalle (Pigg-Aulamo) ja Säteelle (Vuorela): on ihanaa, että on olemassa opiskelijoistaan noin lämpimästi välittäviä opettajia. Kun me lakkipäät olemme viidenkymmenen vuoden päästä riemuylioppilaita, maailma on voinut muuttua paljon: Suomi saattaa kuulua Pohjoismaiden yhteiseen liittovaltioon, Ahlainen olla vedenpinnan alapuolella, syväjäädytetty Elon Musk nauraa matkalla Marssiin ja Siikaisista on tullut maailman keskipiste. Ehkä tuo oli hieman liioittelua, suomalaiset tuskin pystyisivät muodostamaan liittovaltiota Ruotsin kanssa. Vaikka usein tulevaisuuteen maalataan hyvin synkkiäkin kuvia, ei silti pitäisi pelätä tulevaisuutta – ei ole ongelmia, joita viisaudella ja rohkeudella ei voisi ratkaista. Meillä ylioppilailla on paljon annettavaa maailmalle, ja maailmalla on paljon kaunista annettavaa meille. Muumipappaa lainaten: maailma on täyttä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan ne vastaan.