Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Kolumni: Muistisairaallakin on itsemääräämisoikeus – omaiset eivät tätä aina ymmärrä

Itsemääräämisoikeus tarkoittaa sitä, että meillä jokaisella on oikeus tulla kuulluksi omassa asiassa, oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Entä miten muistisairaus vaikuttaa tähän? Muistisairaalla on myös oikeus itsemääräämiseen. Niin kauan kuin hän kykenee itse päättämään omista asioistaan, hänen tekemälleen ratkaisulle on annettava etusija laillisen edustajan tai muun läheisen mielipiteen asemasta. Ellei muistisairas ymmärrä asian merkitystä ja osaa arvioida seurauksia tällöin ei voida vedota muistisairaan itsemääräämisoikeuteen ja jättää häntä esim. lääkkeittä/ruuatta. Viime kädessä arvion muistisairaan ymmärryskyvystä tekee aina lääkäri. Omaiset voivat omalla toiminnallaan tukea ja edistää itsemääräämisoikeuden toteutumista, mutta myös evätä sen toteutumisen. Tässä yhtenä päivänä luin netissä kertomuksen hoitokodin arjesta. Siinä kerrottiin erilaisia esimerkkejä siitä kuinka asukkaan itsemääräämisoikeus on silloin tällöin ristiriidassa omaisen toiveiden kanssa. Tässä yksi esimerkki lukemastani kertomuksesta. Aamulla yksi asukas oli halunnut nukkua pidempään, joten hänen annettiin nukkua. Hänen omaisensa tulee vierailulle ja kokee, ettei asukasta nosteta ollenkaan sängystä ylös. Miksi omaiselleni ei ole tehty tänään vielä aamutoimia ja kello on jo 9? Miksi hänellä on yöpaita väärinpäin päällä? Miksi hänelle on laitettu tuo punainen paita tuolin karmille? Hänelle pitäisi pukea tämä vihreä paita. Illalla hoitaja oli yhdessä asukkaan kanssa katsonut vaatekaapista minkä puseron hän haluaa puettavan päällensä seuraavana aamuna ja olivat laittaneet sen tuolin karmille odottamaan aamua. Lisäksi asukas halusi itse pukea yöpaitansa päälle ja tunsi siitä suurta onnistumisen tunnetta kun hän sai paidan puetuksi päällensä vaikkapa väärinpäin. Hoitaja ei raaskinut ottaa yöpaitaa päältä ja kääntää sitä oikein päin, koska näki onnistumisen ilon asukkaan kasvoilla. Lisäksi hoitaja oli halunnut ainoastaan kuunnella asukasta ja tehnyt hänen toiveidensa mukaan. Ajattelemmeko todella näin, että kun omaisemme on tullut vanhaksi ja muistamattomaksi hän ei osaa enää ilmaista itseään eikä toiveitaan? Eikö hänen toiveitaan tule ensisijaisesti ottaa huomioon? Haluanko itse, että omaiseni eivät kunnioita tahtoani sairaudesta huolimatta? Kokemuksesta tiedän, että omaisena ei ole aina helppoa olla. Rakas ihminen on muuttunut sairauden myötä. Silti jokaisen meidän tulee muistaa, että siellä sairauden takana on se sama rakas omaisemme, joka odottaa ja joka ilahtuu jokaisesta vierailustamme vaikka ei sitä kauaa muistaisikaan. "Kokemuksesta tiedän, että omaisena ei ole aina helppoa olla.