Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Kyykkytesti voi paljastaa, pystytkö pyyhkimään itse pyllysi vanhana

Kyykkyasennossa pysymisestä on tullut yleinen ongelma 2000-luvulla syntyneille peruskoululaisille. Tällaisen havainnon on tehnyt n mukaan tuki- ja liikuntaelinsairauksiin erikoistunut naprapaatti Petteri Koski . Ongelma koskee sekä liikuntaa harrastavia nuoria että niitä nuoria, jotka eivät liikuntaa harrasta. Kosken mukaan lasten ja nuorten huono liikkuvuus johtuu paljolti siitä, että alakouluiässä liikunta ei ole niin monipuolista kuin pitäisi olla. Kyykkyasentoon pääseminen vaatii sekä voimaa että liikkuvuutta. UKK-instituutin johtaja, lääkäri Tommi Vasankarin mukaan Move-mittausten tuloksista löytyy samansuuntaista viestiä. Move-mittauksella on testattu ja mitattu suomalaisten koululaisten fyysistä toimintakykyä. Sen mukaan 16 prosenttia viidesluokkalaisista pojista ei pysty kyykkyliikkeeseen. Lue lisää : Tätä asentoa selkäsi rakastaa - Ota vastaan Baba Lybeckin syväkyykkyhaaste Kyykky ja suorassa istuminen Kyykkyyn meno on yksinkertainen, mutta paljastava liike. Jos kyykkyyn menossa ja siinä pysymisessä on vaikeuksia, liikkuvuudessa voi olla ongelmia. – Liikkuvuusongelmasta kertoo myös se, jos suorassa istuminen ei onnistu, Vasankari sanoo. Jalat ja selkä suorassa lattialla istuminen ei onnistu, jos kehossa on tiettyjä kireyksiä. – Move-mittaus kertoo, että suomalaisilla koululaisilla on ongelmia hartiaseudulla sekä takareisien ja alaselän kireydessä, Vasankari kiteyttää. Aikuisella takareisien ja alaselän kireys sekä hartiaseudun kireys voivat vaikeuttaa suuresti normaaleita arjen askareita. Hartiaseudun kireydet voi huomata muun muassa siinä, että rintaliivien takahakasten kiinnittäminen ei omin käsin onnistu tai että käsi ja keho eivät taivu oman pyllyn pyyhkimiseen. Usein näistä puhutaan vasta myöhäisemmän iän vaivoina, mutta siemenet jäykkyyteen voivat kylväytyä kehoon jo varhain, jopa kouluiässä. Näin näyttää nyt tapahtuvan. Lasten ja nuorten kasvavat liikkuvuuden ongelmat kumuloituvat myöhemmällä iällä, jos jotain ei tehdä. Kehonhuolto retuperällä Ongelmat liikkuvuudessa kertovat Vasankarin mukaan usein siitä, että venyttely ja kehonhuolto jäävät lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa osin retuperälle. – Urheileminen sinänsä ei suojaa liikkuvuuden ongelmilta, hän muistuttaa. Vasankarin mukaan lasten ja nuorten ryhmissä urheiluseuroissa liikuntaa voidaan harrastaa liian yksipuolisesti. – Erityisesti varhaisen erikoistumisen lajit ovat sellaisia, joissa piilee riski, Vasankari sanoo. Hän ei halua nimetä niitä lajeja, joita tämä riski koskee. – Mutta puhutaan sellaisista lajeista, joissa hyvin varhain aletaan lajinomainen harjoitus. – Jos esimerkiksi lajissa lyödään palloa koko ajan toispuolisesti ja aina samalta puolelta, kroppa kuormittuu toispuoleisesti ja riskit ongelmiin kasvavat. Pojilla on Move-mittauksen mukaan tyttöjä enemmän vaikeuksia kehon liikkuvuuden kanssa. Äiskä- ja iskävalmentajilta puuttuu tietotaitoa Vasankarin mielestä olisi erittäin tärkeää, että lapsien ja nuorten valmentajat urheiluseuroissa ymmärtäisivät, mitä monipuolinen treeni tarkoittaa ja mitä se on. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin Vasankarista osin toinen. – Lapsia ja nuoria valmentavat äiskät ja iskät, joilla ei ole aina riittävää tietotaitoa valmennukseen. – On aivan urheiluseurasta kiinni, miten natiaisia valmentavat äidit ja isät ohjeistetaan valmennukseen. Vasankarin mukaan on seuroja, joissa äiti- ja isävalmentajia koulutetaan ja heiltä edellytetään tiettyjen treenien mukaan ottamista. Kaikissa seuroissa näin ei kuitenkaan tehdä. – Urheiluseurat voisivat entistä enemmän siirtää seuran sisällä olevaa osaamista lasten ja nuorten valmentamiseen. Valmentajille voi vaikka sanoa, että meidän seuran politiikka on se, että nämä tällaiset harjoitukset on meillä kaikkien ohjelmassa. Hyvin koulutettujen, parhaiden valmentajien valmennukseen lapset ja nuoret pääsevät usein vasta silloin, kun he ovat jo lähempänä aikuisikää. Yksilölliset erot isoja Ylen haastattelussa naprapaatti Petteri Koski toteaa, että oikeaoppiseen kyykkyyn tarvitaan lihasvoimaa, -venyvyyttä ja lihaksen sekä hermoston yhteistyötä. Kosken havaintojen mukaan monella lapsella nilkan ja lonkan liikkuvuus on alentunut, keskivartalon hallinnassa ja jalkojen lihasvoimassa on puutteita, jolloin lapsi kaatuu jo 90 asteen kyykyssä selälleen. Ylen haastattelussa naprapaatti Koski tarjoaa lasten ja nuorten liikkuvuuden lisäämisen lääkkeeksi pitkäjänteisen kestävyys- ja voimaharjoittelun lisäämistä. Vasankari on osin samaa mieltä, mutta lisää vielä, että on hyvin tärkeää huomioida yksilölliset erot. – Sama resepti ei sovi kaikille, hän muistuttaa. – Liikuntasuorituksessa on oleellista ottaa huomioon kunkin kropan omat ominaisuudet. Siinä auttavat mittaukset, joilla selvitellään muun muassa kehon puolieroja ja kireyksiä. Voimaharjoittelun lisäämistä Vasankari pitää lähtökohtaisesti hyvänä ideana, jos voimaharjoittelussa piilevät riskit huomioidaan. – On mahdollista, että myös voimaharjoittelu synnyttää lisää kireyksiä. Nuorille ja lapsille keppiä ja kuminauhaa Koski suosittelee lapsille ja nuorille voimaharjoittelua, jossa on mukana keppijumppaa. – Keppijumppa on yksi parhaista jumpista, Vasankari komppaa. – Keppijumpan avulla voidaan lisätä lihasvoimaa ja isojen nivelten liikkuvuutta. Keppijumppa sinänsä ei ole ainoa toimiva keino, vaan aivan yhtä hyvin liikkuvuutta ja voimaa voidaan lisätä vaikkapa vastuskuminauhan avulla. Lasten ja nuorten liikkumisen yksipuolistuminen ja väheneminen on Vasankarin mukaan iso ongelma. Jos kyykkyyn meneminen ja siinä pysyminen ei lapselta tai nuorelta onnistu, se voi tarkoittaa, että kehon liikkuvuuden kehitys on jo väärillä raiteilla. – Ongelma on silloin todennäköisesti joko nilkkojen, polvien tai lonkan nivelissä, näitä liikuttavissa lihaksissa tai näissä kaikissa, Vasankari toteaa. – Hyvin usein auttaa jo oikein tehty venyttely tai rasitettujen lihasten ravistelu. Tuplaten lihashuoltoa Liikunnan aktiivinen harrastaminen vaatii vastapainoksi aina lihashuoltoa, jonka riittävästä määrästä pitää olla selvillä. – Jos harjoittelun määrää lisätään vaikkapa 20 prosenttia, se on keholle niin kova juttu, että lihashuollon määrän voisi alussa ainakin kaksinkertaistaa, Vasankari linjaa. Kun nuorella tai vanhalla henkilöllä on puutteita liikkuvuudessa, se voi aiheuttaa tekniikkavirheitä aivan tavallisessa arjen liikkumisessa sekä liikuntaa harrastettaessa ja urheillessa. Tekniikkavirheistä taas voi koitua rasitusvammoja. Nykyään jo lapsillakin on rasitusvammoja, joiden merkittävä syy on yksipuolinen harjoittelu. Rasitusvammojen voidaan ehkäistä monipuolisella harjoittelulla ja pitämällä huolta siitä, että lepoa ja palautumista on riittävästi.