Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Kolumni: Kun mikään ei tunnu miltään

Ihmisen on joskus hyvä toistaa itseään. Täten lainaan sosiaalisessa mediassa julkistamaani ajatusta 1990-luvun lopulta, jolloin puursin nettisivustojen parissa. Tuolloin joku (nimi muutettu) uskalsi olla huolissaan siitä, että mitä jos ihmiset eivät osaa erottaa internetissä räikeää valhetta totuudesta. Muistan naurahtaneeni, että onneksi ihmiset ovat älykkäitä. Vasta aivan äskettäin olen oivaltanut kuinka ääliö olinkaan sanoessani tuon. Itse uskallan tunnustaa ihastelevani netissä pyöriviä mainoksia kaiken maailman erikoistyökaluista, liimoista, teipeistä, puhdistusaineista ynnä muista härpäkkeistä, jotka koukuttivat aikoinaan jo tv-shopissa. Epäilys alkaa kuitenkin välittömästi kalvaa mieltä sellaisia nähdessäni, koska nykytekniikalla tehdyissä videoissa feikkiä on hyvin vaikea erottaa todesta. Myös nettimaksaminen on yhä peikko, jota on syytä kavahtaa. Maksuliikenne kun ei ole aina niin sujuvaa kuin väitetään. Mutta jos puhutaan uutisista, niin kyllä minä sentään todellisen uutisen erotan satiirista vaikka silmät kiinni. Se on mahdollista siksi, että en usko mihinkään, mikä näyttää liian hyvältä, kuulostaa liian hyvältä, tai on liian hyvää ollakseen totta, pois lukien vaimoni, mutta muuten kyllä epäilen kaikkea siihen saakka, että olen täysin varmistunut asiasta. Useimmiten olen lähinnä tyrmistynyt siitä, millä kaikella kansaa yritetään sumuttaa. Ja vieläkin tyrmistyneempi olen siitä, kuinka toinen toistaan ilmiselvemmät vedätykset menevät läpi. Ihmiset eivät enää ehdi, tai välitä keskittyä siihen, mitä maailmassa todella tapahtuu. Eivät pohdi, eivätkä ymmärrä. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin teinit tyyliin "ei kiinnosta" ja "emmäjaksa" omaan elämänpiiriinsä käpertyneinä, viihteen ja materian kyllästäminä, ja siltikin kohtaloonsa tyytymättöminä. Kun mikään ei tunnu miltään. Tähän yltäkylläisyyteen pitäisi saada vielä jotain lisää, kunhan vain keksisi mikä se "jotain" on. No, onneksi meillä on aiemmin yksinoikeudella tietoisuuttamme ohjanneen Hollywoodin rinnalla maailma, jossa jokainen someniplaaja tuntee itsensä erityiseksi, ja mielipiteensä ainutlaatuiseksi. Tosin huuto ei kuulu kauas, ei näy kovinkaan monelle, eikä loppujen lopuksi saa aikaan mitään. Koska todellisuutta rakennetaan samaan aikaan toisaalla. Se todellisuus on yllätys, jota moni ei huomaa, eikä sitä ole tarkoituskaan huomata. Eihän se muuten olisi mikään yllätys. "Ihmiset eivät enää ehdi tai välitä keskittyä siihen, mitä maailmassa todella tapahtuu."