Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Metsästä voi tähän aikaan vuodesta poimia silkkaa rahaa – Vertailimme, mitä luonnonantimia keräämällä tienaa parhaiten

Marjastus ja sienestys on monelle tuttua puuhaa, mutta myös muilla metsän antimilla voi lyödä rahoiksi. Listasimme seitsemän raaka-ainetta, joita keräämällä voi saada itselleen tienestiä. EU:n Maaseuturahaston rahoittaman Metsästä monituotebisnestä -hankkeen projektipäällikkö Raili Hokajärvi Metsäkeskuksesta kertoo, mitä raaka-aineiden keräämisestä kannattaa tietää ennen kuin metsään lähtee. Hankkeen tavoitteena on edistää erityisesti maanomistajan luvan vaativien luonnonantimien keruuketjujen toimintaa. Yleensä luonnontuotteista saatu tulo on kerääjälle verotonta. Verottajan mukaan ”kasvien ja niiden osien myynnistä saatu tulo on verovapaata vain silloin, kun kasvit tai niiden osat kerätään ja myydään käytettäväksi ihmisravintona, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa”. 1. Kihokki Kihokista maksettava hinta alkaa 48 eurosta kiloa kohden. Hyvältä paikalta harjaantunut kerääjä poimii tunnissa kilon verran kihokkia, Hokajärvi arvioi. Teoriassa seitsemän ja puolen tunnin työpäivänä voisi siis ansaita 360 euroa. Hillan tavoin hyvät kihokkipaikat ovat tarkoin varjeltu salaisuus, Hokajärvi kertoo. – Oman kokemukseni mukaan yhdestä paikasta löytää muutamia satoja grammoja, joten pitää kulkea monessa paikassa keräämässä. Hyvän paikan löytäminen on iso haaste. Kihokin kerääminen vaatii maanomistajan luvan. Jos ei tiedä, kenen metsästä on kyse, voi asiaa tiedustella Maanmittauslaitokselta, Metsäkeskukselta tai Metsänhoitoyhdistykseltä. Keruusta ei ole Hokajärven mukaan ollut tapana maksaa maanomistajalle korvausta, koska poimimisesta ei juuri ole haittaa. Kahvipaketin tai vastaavan kiitoslahjan voi toki halutessaan antaa. Kihokkia kerätessä tulee kukkavanan olla vielä mukana. Keruuaika alkaa yleensä heinäkuun puolivälissä. Kihokkia käytetään rohdostuotteisiin, kuten yskään tarkoitettuihin liuoksiin. Kasvia otetaan vastaan sekä tuoreena että pakastettuna. Hokajärven mukaan ostaja pitää muutaman tunnin koulutuksen ennen apajille menoa. Tavoitteena on varmistaa kerätyn kihokin laatu. Keruuohjeisiin voi tutustua esimerkiksi 4H-yhdistyksen sivuilla. Hokajärven mukaan kihokkia otetaan vastaan Oulun seudulla. 2. Katajanmarja Myös katajanmarjaa keräämällä voi päästä tienesteille. Hokajärvi arvioi, että katajanmarjoista maksetaan 20–50 euroa kilolta, mutta kysyntä vaihtelee. Katajanmarjaa käytetään maustamiseen sekä ruoissa että juomissa. Vaikka katajanmarja luokitellaan kävyksi, sitä saa kerätä käsin jokamiehenoikeudella. Toki puhtaus on syytä ottaa huomioon: teiden varsien katajat on syytä jättää sikseen. – Kypsyminen kestää useamman vuoden. Vasta sinisenmusta marja on kypsä ja keruukelpoinen, Hokajärvi kertoo. Keruuaika on nyt syksyllä. Katajanmarjat kannattaa kerätä ravistelemalla marjat alustalle tai astiaan. – Jos käyttää jotain koneellista ravistelua, tarvitaan lupa maanomistajalta. 3. Kuusenkerkkä Kuusenkerkästä maksetaan poimijalle kuudesta seitsemään euroa kilolta. – Tunnissa saa kerättyä kahdesta neljään kiloa kerkkää. Aloittelijakin saa varmasti kilon tunnissa, mutta aika äkkiä sitä harjaantuu keräämään useamman kilon. Hyvällä keruupaikalla, jossa kuusia on tiheästi ja kerkät ovat isoja, voi Hokajärven mukaan saada helposti 21 euron tuntitienestin. Kuusenkerkkää käytetään erilaisten elintarvikkeiden, kuten esimerkiksi juomien ja siirappien raaka-aineena. Keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Omistajan kanssa on hyvä sopia kirjallisesti poimimisalueesta ja siitä, haluaako omistaja poimimisesta korvauksen. – Kuusenkerkän kohdalla olisi ihan hyvä, että maanomistaja saisi poimimisesta korvauksen, koska se vaikuttaa puuntuotantoon. Jos kerkkää kerätään paljon, se hidastaa puiden kasvua etenkin, jos kerkkiä kerätään taimikosta. Yksittäiset keruukerrat eivät vaikuta, Hokajärvi huomauttaa. Kerkkiä kerätään muutaman viikon ajan touko-kesäkuussa. Silloin kerkät eivät ole vielä puutuneet. – On tärkeää, että laatu on sellainen, mitä ostaja haluaa. Ostajan vaatimukset on aina selvitettävä ennen kuin kerkkää lähdetään keräämään. Myös hygieniasta on tärkeä huolehtia: käsien tulee olla puhtaat, eikä poimiessa saa käyttää hyönteiskarkotteita. Pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet suojaavat hyttysenpistoilta. Kerkät tulee kerätä tiettyihin 4H-yhdistyksen tai muun ostajan määrittelemiin, elintarvikkeille tarkoitettuihin pakastepusseihin. Kerkkien vastaanottopaikat vaihtelevat paikkakunnittain. Siksi kannattaa selvittää, ottaako kotipaikkakunnan 4H-yhdistys tai paikallinen yritys kerkkiä vastaan. Paikan tulee olla riittävän lähellä keruupaikkaa, jotta kerkät pysyvät tuoreina. 4. Suopursu Suopursu on noussut otsikoihin varsin tuottoisana luonnon antimena: sekä Yle että Iltalehti ovat uutisoineet, että kasvin keräämisestä voisi saada jopa 60 euron tuntipalkan. Se vaatii kuitenkin hyvän paikan, kovaa työtä ja taitavan kerääjän, Hokajärvi muistuttaa. – 20 euroa tunnissa on jo kova työ aloittelijalla hyvällä keruupaikalla. Suopursun kilohinta on tänä vuonna ollut 8–9 euroa, Hokajärvi kertoo. Suopursua kerätään kukkimisen ja uuden kasvun kasvattamisen jälkeen. Siitä otetaan talteen lehdellinen verso-osuus. Toissa vuoden kasvua eli puutunutta osuutta ei oteta mukaan. Suopursu kannattaa kerätä avonaiseen kassiin, jonne se on helppo heittää poimiessa niin, etteivät versot pakkaudu liian tiiviisti. Keruun jälkeen se pakataan ilmavasti reiällisiin sipulisäkkeihin. Kasvi toimitetaan tuoreena, mutta jos satsia ei heti pääse kuljettamaan, tulisi se säilyttää viileässä, esimerkiksi kellarissa. Suopursua käytetään lääke- ja rohdoskäyttöön, Hokajärvi kertoo. – Sitä voitaisiin ominaisuuksiensa puolesta käyttää myös hyönteiskarkotteiden valmistuksessa. Myös suopursun keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa, mutta omistajalle ei tarvitse maksaa, Hokajärvi kertoo. Ennen metsään menoa kannattaa tarkistaa esimerkiksi 4H-yhdistykseltä, ostetaanko suopursua oman keruupaikan lähellä. 5. Pakurikääpä Pakurikääpää ostavat yritykset määrittelevät sen hinnan. Hokajärvi arvioi kilohinnan olevan 10–50 euroa, tavallisimmin 25–30 euroa. Kysyntää on hänen mukaansa paljon. Esimerkiksi metsänomistaja voi saada huonosti tuottavasta koivikostaan pakurin kasvattamisen avulla lisätuloa. – Pakuri voi esiintyä luontaisesti tai nykyään voidaan ostaa ymppejä, joilla pakuri saadaan kasvamaan, Hokajärvi kertoo. Jos ei omista metsää ja mielii myydä pakuria, voi ostaa keruuluvan valtion metsään. Luvan ostamiseen löytyy ohjeet Metsähallituksen sivuilta. Pakurin löytäminen on helpointa keväällä ja syksyllä lehdettömänä aikana, mutta Hokajärven mukaan pakurin irrottamisen ajankohdalla ei ole väliä. Irrottamisessa käytetään puukkoa, sahaa tai kirvestä. Hokajärven tietojen mukaan pakurin toimittamiseen ei vaadita tietynlaista astiaa, mutta kaikista yksityiskohdista kannattaa aina sopia ostavan yrityksen kanssa. Pakuria käytetään sekä juomiin että kosmetiikkaan, Hokajärvi kertoo. Myös pakurikäävästä saatu tulo on kerääjälle verotonta, jos pakuri on kasvanut luontaisesti. – Tämän hetken tulkinta on, että luontaisesti kasvava on verotonta, mutta jos on ympeistä kasvatettua, niin se olisi verollista. Kasvatettuja ei vielä ole markkinoilla. 6. Puolukka Puolukan paras keruuaika on juuri alkamassa. Punaisesta ja kirpeästä marjasta maksetaan päiväkohtaista hintaa, kertoo Suomen 4H-liiton Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen aluejohtaja Tuija Saarimäki. 4H-liitto ostaa marjoja ja välittää marjat yhteistyöyrityksille. – Hinta voi vaihtua päivittäin. Se tulee siltä firmalta, jolle ostamme marjaa. He määrittävät sen. Haitari on ollut euron molemmin puolin per kilo, Saarimäki kertoo. Jos sattuu hyville apajille, kerää litran 5–10 minuutissa, hän arvioi. Puolukasta saatava tulo on kerääjälle aina verotonta. Puolukkaa saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Saarimäki muistuttaa kuitenkin, että isojen teiden varsilta tai tehdasalueen pihapiiristä ei puolukoita kannata poimia ilmansaasteiden tähden, eikä tietenkään toisten pihoilta. Puolukoita myydään pääasiallisesti pakasteeksi, Saarimäki kertoo. Lisäksi niistä valmistetaan mehua ja varsinkin alkusadon marjoista hyytelöä. Marjoja myydään myös jauheena. Poimiessa käsien tulee olla puhtaat, eikä niissä saa olla hyttysmyrkkyä. Muualla kehossa hyönteiskarkote ei Saarimäen mukaan haittaa. Puolukan keruuastia tulee valita huolella. Sen tulee olla puhdas muoviastia, kuten sanko. – Missään tapauksessa ei saa käyttää muovipusseja, -säkkejä tai kangassäkkejä. Niissä marjat menevät nopeasti huonoksi, liiskaantuvat ja tiivissä muovipussissa alkavat käydä. Eli ne eivät ole käyttökelpoisia. Marjat alkavat tällöin pilaantua ja voivat aiheuttaa pahimmassa tapauksessa ruokamyrkytyksen. Etelä-Suomessa 4H-yhdistys ostaa puhdistamatonta puolukkaa esimerkiksi Lahdessa. Puolukat eivät pilaannu hetkessä, joten marjasangon voi kiikuttaa myytäväksi kauempaakin. – Ne säilyvät hyvin pari kolmekin päivää, Saarimäki sanoo. 7. Sienet Sienimetsä kutsuu loppukesällä ja syksyllä kerääjiä. Sieniä ostavan Dalla Valle oy:n toimitusjohtaja Loreno Dalla Valle kertoo, että yhtiön ostamista sienistä kerääjälle rahakkain on herkkutatti. – Parhaat poimijat saivat ensimmäisen sadon aikaan herkkutateista 500–600 euroa päivässä, monta päivää peräkkäin. Keskimäärin kerääjä saa 200–300 euroa päivässä. Dalla Valle kertoo poimijasta, joka keräsi itselleen jopa 4 500 euroa. Herkkutateista maksettava hinta on päiväkohtainen. Juuri päättyneen ensimmäisen sadon aikaan ensimmäisen luokan herkkutateista on maksettu tänä vuonna neljä euroa kilolta, toisen luokan kaksi euroa kilolta ja kolmannen luokan tateista euron verran per kilo, Dalla Valle kertoo. Pian keruuvalmiina on herkkutattien syyssato, hän arvioi. Herkkutatteja viedään Eurooppaan, muut sienet menevät kotimaan markkinoille. Kolmannen luokan tatteja käytetään teollisuudessa, parempia yksilöitä esimerkiksi ravintoloissa. Tattien lisäksi ostetaan mustatorvisientä, haaparouskua, suppilovahveroa, kantarellia sekä keitettyä ja suolattua haaparouskua. Niistä maksetaan niin ikään päivähintaa. Tänä vuonna kantarelleista ja mustatorvisienistä on tähän mennessä maksettu suunnilleen viisi euroa kilolta, haaparouskusta tuoreena euron kilo, keitettynä ja suolattuna kolme euroa kilolta. Sienet kannattaa kerätä koriin tai sankoon, ei muovipussiin. Sienet tulee toimittaa mullasta, hiekasta ja muusta maa-aineksesta hyvin puhdistettuina. – Kannattaa puhdistaa multia pois jo metsässä, eikä laittaa sieniä multaisena koriin, jotta niiden laatu pysyy hyvänä. Mikä siis on rahakkain kerättävä? Sienet painivat omassa sarjassaan, etenkin herkkutatit. Mutta mikä on muista luonnonantimista kerääjälle tuottoisin? Se riippuu tilanteesta, Raili Hokajärvi sanoo. Kuusenkerkkä on usein pientä, joten sen kerääminen vaatii ison työn. Sen sijaan vain yhdestä pakurikäävästä voi saada jo mukavasti tuloa. Kihokilla puolestaan on korkea kilohinta. – Jos on hyvä keruupaikka tiedossa, niin voi olla, että kihokilla saa ne isoimmat tulot.