Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Navigointi Reposaareen ravintolaan – Vaimon ei missään tapauksessa pitänyt saada tietoja tapahtuneesta

Olimme Eskon kanssa molemmat tutkinnon suorittaneita laivureita, Esko Rannikkolaivuri ja minä Avomerilaivuri (”Avaruuslaivuri”, niin kuin Esko minua kateellisena herjasi). Esko kuului Merikarvian navigaatioseuraan ja minä pääsin kerran mukaan, kun navigaatioseura lähti keväällä tarkistamaan Porin suuntaan kulkevan sisäreitin merimerkkien paikat ja kunnon. Matkaan lähdettiin E. (en muista oliko nimi Erkki vai Eero) Näsin tukevalla veneellä. Veneessä meitä oli muistaakseni noin kuusi navigaattoria. Matka sujui hyvin ja ilma oli kaunis. Siirtyneet merimerkit laitettiin kohdalleen ja kadonneet merkit uusittiin. Jostain syystä veneessä ei ollut juomista, joka olisi miehistölle kelvannut. Niinpä äänestyksen jälkeen matkaa päätettiin jatkaa Merikarvian rajalta Reposaareen, jossa tiedettiin olevan Alko. Kävi kuitenkin niin kurjasti, että kauppa oli mennyt puoli tuntia aikaisemmin kiinni. Periksi ei kuitenkaan annettu, ja osa porukasta E. Näsin johdolla päätti mennä paikalliseen ravintolaan mukaan ostettavaa ”neuvoa antavaa” kysymään. Minä, Esko ja E. Näsin poika jäimme veneeseen odottamaan. Se oli jo aikaa, jolloin Eskokin oli ilokseni melkein raitistunut. Odottelimme ja odottelimme. Herroja ei kuulunut takaisin. Sitten alkoi kuulua Reposaareen johtavalta pengertieltä lähestyvän hälytysajoneuvon ääni. Jotain siinä vitsailimme, mutta sitten huolestuimme kun ambulanssi näytti pysähtyvän ravintolan eteen. Nuorempi Näsi lähti selvittämään, mitä oli tapahtunut. Oli käynyt niin onnettomasti, ettei ravintolasta oltu saatu ostettua mitään mukaan, mutta ehkä sisällä oli siemaistu drinkki tai pari. Paluumatkalla E. Näsi oli kompastunut ravintolan korkeissa portaissa ja lentänyt naamalleen asvalttiin. Taju pois. Joku oli onneksi ymmärtänyt soittaa paikalle ambulanssin. Potilas oli kuitenkin jo tajuissaan sairasauton tullessa paikalle. Vastaan hangoitteleva potilas asetettiin paareille ja paarit autoon. Pillit soiden ambulanssi lähti Porin suuntaan. Me muut navigoimme hiljaisina kohti Merikarviaa Näsin poika ruorissa. Matka sujui ongelmitta, olihan kippari ja ainakin osa miehistöstä aivan selviä. Saattoi kuitenkin käydä niin, että potilas E. Näsi oli perillä Merikarvialla jo ennen meitä, sillä hän oli karannut sairaalasta heti. Syynä oli vaimon pelko. Vaimon ei missään tapauksessa pitänyt saada tietoja tapahtuneesta. Kaikkia mukana olleita varoitettiin. Niinhän siinä kuulemma kävi, että vaimo sai kuin saikin tietää. Seurauksista en tiedä, mutta sen tiedän omastakin kokemuksesta, että vaimot saavat yleensä aina tietää. Kannattaa varoa. Onneksi E. Näsiltä ei mennyt henki. Ei Reposaaressa eikä kotona. Mukavan tuntuinen mies kun oli.