Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Kalastajatila Wanhan tämän kesän uutuus: Päivi Vesterbacka kertoo tarinoita mukien kyljissä

Kristiinankaupunkilainen perhepäivähoitaja muuntautuu kesällä tapansa mukaan merikarvialaiseksi keramiikkataiteilijaksi kahden kuukauden ajaksi. Idyllisessä merenranta-ateljeessa on vuodesta 2016 asti valmistunut sekä käyttö- että taidekeramiikkaa. Monenlaisista eläväisistä hahmoista tunnetaan esimerkiksi Merikarvian meríkarhut, ja onpa Päivi Vesterbackan käsissä syntynyt afrikkalaisia, ruukkumaisia udu-soittimiakin. Tämän kesän juttu on tarinamukit. "Istun ystäväni kanssa iltaa pienen punaisen tuvan keittiössä. Siemailemme pannukahvia, juttelemme niitä näitä. Ikkuna on raollaan ja raikas meri-ilma tulvahtelee sisään. Rannoilla miehet tervaavat vanhoja puupaattejaan. Kohta lähdetään vesille." Kirjoitetun tarinan lisäksi mukia koristavat vieri vieressä tönöttävät talot. Niihin on inspiroinut Kristiinankaupungin arkkitehtuuri ruutukaavoineen. Saviastioita tehdään useimmiten dreijaamalla, mutta tarinamukit on valmistettu levytekniikalla. Levytyskoneessa syntyy suorakaiteen muotoinen savilevy, joka sitten muotoillaan ja saumoitetaan kokoon sylinterimäiseksi mukiksi. Mukien valmistus on monivaiheinen prosessi, ja niitä on työn alla useampia samaan aikaan. Joidenkin kylkiä koristavat tarinanpätkien ja talorivien sijaan rakastavaisten kasvot. – Näitä on mennyt häälahjoiksi aika paljon, Vesterbacka kertoo. Vesterbackan ateljeen ovet ovat avoinna kesällä joka lauantai. Paikalla käy etupäässä ihmisiä, jotka ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita keramiikasta ja taiteesta. – Muutama ihminen on oikein herkistynyt esimerkiksi teoksesta, jossa tyttö halaa karhua. Se on se paras kiitos, kun pystyy tuomaan iloa ihmisille ja herättämään heissä tunteita. Kalastajatila Wanhan pihapiirissä viettää Vesterbackan ja hänen miehensä kanssa kesää kymmenen pörheää angorakania. Kanit keritään neljä kertaa vuodessa. Vesterbacka kehrää villaa autenttisilla 1800-luvun rukeilla ja kutoo muun muassa ranteenlämmittimiä ja huiveja. – Kutominen on hyvää vastapainoa keramiikalle – ja ovathan nämä kanit äärimmäisen suloisia.