Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Annu Valonen: Töks–töks -palvelun tarjoajille mallia Merikarvialta

Töks-töks-palvelu, on tuttavani antama osuva nimitys asiakaspalvelulle, joka ei ole kunnioittavaa, asiakaslähtöistä eikä millään kriteereillä hyväksyttävää. Seuraava tapaus sattui eräänä kesäisenä päivänä, suurehkon kaupungin taimitarhassa. Tuttavani oli kuullut, että tässä nimenomaisessa nimeltä mainitsemattomassa puutarhaliikkeessä olisi myynnissä erityisen hienoja punaisia kukonharjoja. Niinpä he miehensä kanssa ajoivat toiveikkaina vajaat sata kilometriä suuntaansa kuumassa autossa kärvistellen. Liikkeeseen saavuttuaan he eivät nähneet missään ristin sieluakaan. Myyjää, ei missään. Aikansa harhailtuaan ja huhuiltuaan, he eksyivät perimmäiseen huoneeseen. Tuttavani silmiin osui käytävän perällä helottavat tulipunaiset kukonharjat. Innosta hehkuen tuttava riensi kukkien luo, mutta hänet pysäytti erittäin töykeä, suorastaan v-mäisen ikävä miesääni ja kolea kysymys:”Etkö osaa lukea!”. Mistä tuo hapan ja kuivakan nariseva ääni tulee, tuttavani ihmetteli? Hän kohotti katseensa ja joriinin juurella seisoi komea, keski-ikäinen adonis aivan naama mullillaan niin kuin Merikarvialla on tapana sanoa. Tuleeko tuo elämäänsä kyllästynyt ääni tosiaan tuosta raamikkaasta miehestä? Eipä uskoisi. Ilmekään värähtämättä tuttavani päätti vastata tälle huonokäytöksiselle mörököllille samanlaisella tympeällä ilmeellä ja äänellä: “EN”. Nyt vasta hän huomasi pikkuruisen kyltin miltei kukan taimien peittämänä. Siinä luki: “Vain henkilökunnalle”. Tuttavani kääntyi kannoillaan, tarttui miestään käsipuolesta ja renkaat ulvoen auton nokka kohti kotia ja Merikarviaa. Tulenpunaiset kukonharjat jäivät kauppaan – mukaan tarttui vain paha mieli. Kuinka helppoa myyjän olisi ollut ilmaista itsensä ystävällisemmin, kuten vaikkapa: “Anteeksi hyvä rouva, tämä tila on vain henkilökunnalle, kuinka voin auttaa?” Ystävälliset sanat ja hymy eivät maksa mitään. Ne ovat ehtymätön luonnonvara, joka vain käytössä lisääntyy ja tuottaa iloista mieltä mitä enemmän niitä viljelee. Muistan vieläkin, kun menin ensimmäistä kertaa merikarvialaiseen kyläkauppaan, jossa myytiin pennin nalleja. Myyjä jaksoi ystävällisesti hymyillen laskea pieneen hikiseen käteeni neljä pennin nallea ikään kuin se olisi ollut maailman tärkein ostos ja antoi vielä yhden kaupan päälle. Siitä jäi pitkäksi aikaa pienelle ihmiselle hyvä mieli, jonka muistan varmaan vielä mummona keinutuolissakin. "Liikkeeseen saavuttuaan he eivät nähneet missään ristin sieluakaan.