Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Miten sinä varaudut eläkepäivien viettoon?Luppopäiviin mieluisia askareita ja kyläilyjä – Aila Grankvistilla on mihin tarttua

MERIKARVIA Luovuus ja puhe pulppuavat kilvan. Aila Grankvist , 74, osaa silmin nähden viihdyttää itseään. Ympärillä on kaikki mahdollinen rekvisiitta ja ennen kaikkea tilaa toteuttaa itseään. – Minä en enää itseäni liemeen laita. Teen juuri sitä mitä huvittaa, hän toteaa tarvikkeiden äärellä ja kirpputorihuoneessa kierrettäessä. Kasalan entisellä koululla, Grankvistin kodissa, on ruhtinaallisesti tilaa antaa luovuuden jyllätä. Napeista syntyy joulukoristeita ja valokuvakollaaseja, kankaista hedelmäpusseja ja tapeteista lahjapusseja. Niitä päähänpistoja vain tulee, ja silloin ei auta muu kuin lähteä toteuttamaan itseään. – Kankaatkin käytän viimeistä tilkkua myöten, hän innostuu. Välillä pääsee ihan etsimään sitä viimeistä tilkkua, niin kuin palapelin palaa konsanaan. – Tämän rintakorun tein napista. Siinä on meidän koiramme valokuva. Isossa kuvassa pieni koiran pää pääsi nyt paremmin oikeuksiinsa. Selainen koru rintapielessä kyllä herättää muiden käsitöihin hurahtaneiden huomion: Mistä tuollaisia saa! – Välkähdyksiä kyllä riittää, Grankvist sanoittaa tuntojaan käsityöläisen paratiisissa. Sellaista puuhamaata moni eläkeläinen varmasti kaipaa. – Voi olla että jonain päivänä asun kirkolla, mutta miten minä siellä saisin aikani kulumaan, hän ihmettelee jo etukäteen. Viikonloppuna kirppispäivä toi vieraaksi yli 60 tuttua ja tuntematonta. – Istuttiin, juotiin kahvia ja seurusteltiin, Grankvist kiteyttää vuoden viimeisen kirppispäivän antia. Yksinäisyys ei olekaan päässyt vaivaamaan, kun aina tietää mitä tekee. Luokkahuoneissa järjestelmällisesti säilötyt tavaraerät verkkokauppa MeriNetin jäljiltä kirvoittavat mielikuvituksen lentoon aamusta toiseen. – Vähän tekisi mieli posliininmaalaukseen, mutta vielä en ole itseäni siihen liemeen laittanut. Aikataulu sitoisi liikaa. Ajokortin Grankvist sai juuri uusittua, joten kyytiin hän pyytää välillä muitakin kylän naisia. Lääkäri kyllä antoi heti ajoluvan, mutta ongelmaksi olikin muodostua miten ajokortin saa lunastettua. Nykyisin on joka eläkeläisellä oltava kuvallinen henkilökorttikin, kun ajokortti ei kelpaa viralliseksi asiakirjaksi. Kolme vuotta sitten Aila Grankvist jäi leskeksi. Puoliso Jorma koki useamman syövän ja vielä molemmat pahamaineisimmat muistisairaudet. Aila itse on kokenut syövän ja edelleenkin kiusallinen ruusu vihoittelee silmässä. Moinen hermosairaus miljoonine "neulanpistoineen" ei jätä rauhaan, mutta nekin iloinen ihminen unohtaa, kun saa käsilleen tekemistä. Koulukiinteistön luokkatiloissa Aila Grankvistilla on kaksitasoneulekone sukkien tekemiseen, saumuri ja ompelukone luomuksille sekä kangaspuut mattojen tekemiseen. – Muistan, miten lapsena innoissani katselin, kun äitini ompeli 1950-luvulla Singerillään. Minä en siihen saanut koskea, kunnes eräänä päivänä jäin yksin kotiin. Ompelin ja sen jälkeen sain luvankin, Aila muistelee tyttövuosia Uusirantasen talossa Kasalassa. Pikkutytöstä asti hän yliuotteli, eli siksakkasi käsin. Vieläkin hameenhelmat kääntyvät käsityönä niin kätevästi, ettei näkyviin jää sitä pienintäkään ommelta. Merikarvialta elämä heitti perheen välillä Ruotsiin. Siellä Grankvistit asuivat vuodesta 1962 vuoteen 1975. Kieli sujui, sillä Kasalassa koulua käytiin ruotsin kielellä. Aila työskenteli kaupassa, kämppäemäntänä metsäsavotoilla ja siivosi mummojen asuntoja. Suomeen palattuaan he ostivat Kasalan koulun 1976. Postin palveluksessa Grankvist ehti olla 23 vuotta. – Joskus päätin, että mitään käsityötä en tuo tuo luokista tänne asunnon puolelle. Toisin on kuitenkin käynyt, hän nauraa. Päiviä ja tunteja saisi viikossa olla paljon enemmän, että ehtisi kaikki mielitekonsa toteuttaa. – En tee mitään, jollei huvita. – Yleensä minua kyllä huvittaa, hän kiteyttää, katsoo silmiin ja heläyttää naurun. Eläkepäiviin orientoituville Ailalla on antaa vinkkejä: Varmista käsille tekemistä ja nauti uusien ihmisten kohtaamisesta. Konstit on monet. "Voi olla että jonain päivänä asun kirkolla, mutta miten minä siellä saisin aikani kulumaan. Aila Grankvist