Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Perinteiset heinäseipäät alkavat olla katoavaa kansanperinnettä, mutta eivät onneksi aivan tyystin – 81-vuotias Tarmo Jaakkola kertoo, miten heinänteko onnistuu

JÄMIJÄRVI Sanonta "helppoa kuin heinänteko" juontaa juurensa jo kaukaa historiasta. Itse heinän tekeminen ei suoranaisesti ole helppoa, eikä myöskään kevyttä puuhaa. Nykypäivänä kuitenkin perinteiset heinäseipäät alkavat olla katoavaa kansanperinnettä, mutta eivät onneksi aivan tyystin. Jämijärven Vihunkylästä löytyy perinteitä kunnioittava Tarmo Jaakkola . 81-vuotias Jaakkola on jo vuosia tehnyt heinää perinteisesti heinäseipäille. – Täällä heinäseipäät eivät ole harvinainen näky. Muutin tänne 20 vuotta sitten, ja sen jälkeen lähes joka kesä olen heinää niillä tehnyt. Jaakkolan mukaan niin kutsuttu heinänteko alkaa heinän kaatamisella. Sen jälkeen heinien annetaan olla pellolla noin yhden vuorokauden ajan ruokona. Tämän jälkeen niitä pöyhitään Jaakkolan mukaan noin kolmen neljän päivän ajan. – Heinät pitää yleensä pöyhiä moneen otteeseen, ennen kuin ne ovat seivästyskunnossa. Heinien teko perinteisin menetelmin on tarkkaa peliä. Sääennusteen vilkuilu kannattaa, sillä oikea lopputulos saadaan vain riittävän kuivan jakson jälkeen. – Tänä vuonna pyörittelin heiniä noin kolmen päivän ajan ennen seivästämistä. Olisivat ne voineet vielä yhden lisäpäivänkin olla, mutta seuraavana päivänä oli jo ennustettu kovaa vesisadetta. Heinien seivästäminen on fyysistä työtä. Heiänteko vaatii kuumana kesäpäivänä myös kuntoa, mutta Jaakkolan mukaan kaikkein raskainta urakassa on heinäseipäiden laitto kunnolla maahan. Aivan pieni tökkäisy maan sisään ei riitä, vaan rautakangen avustuksella seipäät laitetaan Jaakkolan mukaan jopa reilun 30 senttimetrin syvyyteen. – Pelkästään seipäiden asetteluun meni tänä vuonna noin viisi tuntia. Itse seivästyksessä menee aikaa suunnilleen saman verran. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 20 vuotta Vihussa asunut Jaakkola toteaa tuntevansa itsensä yhä nuorekkaaksi. Osasyynä vireyteen ovat fyysiset askareet kotitilalla. – On minulla moottorisahojakin, mutta en minä niitä käytä. Käsivoimin teen puut ja käytännössä muutkin askareet, toteaa Jaakkola jonka puuvarastoista löytyy puita ainakin parin talven tarpeisiin. Jaakkola jäi eläkkeelle puolustusvoimien palveluksesta 46 vuotta sitten. Sotilasarvoltaan sotilasmestari jatkoi kuitenkin "leipätöidensä" jälkeen työuraa muun muassa pensaiden leikkuiden parissa. Ruumiillinen kädentyö tuntuisi siis sopivan hänelle oikein hyvin. Kenties tietynlainen rakkaus perinteisiin askareisiin sai miehen muuttamaan Vihunkylään. Nähtyään nykyisen kotitilansa myynti-ilmoituksen noin parikymmentä vuotta sitten Kankaanpään Seudussa , hän ei epäröinyt hetkeäkään. – Ilmoituksesta seuraavana päivänä tulin katsomaan paikkaa ja sanoin: "Tämä on mun". Kohteen välittäjä sanoi tuolloin minulle, että älä noin vielä sano, tarvitaan pikkaisen myös rahaa. Lohkaisin, että pankit ovat täynnä rahaa ja luottoa meikäläiselle kyllä löytyy, toteaa Jaakkola. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tilalta löytyy heinäpellon lisäksi muun muassa iso kasvimaa. Jaakkolan niin kutsutun omavaraisuusasteen voisi todeta olevan korkea, sillä hän kasvattaa muun maussa perunaa, porkkanaa, punajuuria ja tomaatteja. Omat mehutkin muotoutuvat omasta sadosta. – Leivon myös leipäni usein itse. Oikeastaan lihatuotteet ovat sellaisia, mitä tulee kaupasta ostettua. Minulla on ollut täällä myös lampaita, mutta tällä hetkellä lammasaitaus on tyhjänä. Aktiivinen Jaakkola oli aikoinaan myös kova hiihtäjä. Hän voitti vielä 40-vuotiaana yleisen sarjan piirinmestaruuden, vaikka hän oli jo puoli vuotta aiemmin ehtinyt lopettaa hiihtohommat. – Raumalaiset ja porilaiset alkoivat tuolloin puhua, että olen hiihtoni hiihtänyt. Sanoin, että antakaa kuukausi aikaa, niin näytän teille kuinka hiihdetään. Hiihdin tuolloin ennen piirinmestaruuskilpailuita kuukauden aikana 1457 kilometriä ja palauttelin rääkkijakson jälkeen parin viikon ajan. Kuinka 15 kilometrin piirinmestaruuskilpailussa sitten kävi? Kilpailun toiseksi tullut jäi Jaakkolasta neljän ja puolen minuutin päähän. – Kisan jälkeen he alkoivat marmattaa, että miksen mennyt jo "ikämiesten" sarjaan, nauraa Jaakkola. Hiihdon lisäksi hän niitti mainetta tikanheitossa perinteisen Sävin Tikan riveissä. "On minulla moottorisahojakin, mutta en minä niitä käytä. Käsivoimin teen puut ja käytännössä muutkin askareet. Tarmo Jaakkola