Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Teillä liikkuu pimenevinä kesäiltoina muitakin kuin autoja – hirvivaarasta kertovat merkit kannattaa ottaa tosissaan

Ruskean- ja punaisensekaisista, liiskaantuneista karvakasoista päätellen aika moni rusakko on kohdannut viime viikkoina muuta kuin luonnollisen kuoleman. Teillä ja pientareilla näkee päivittäin yliajettuja eläimiä. Rusakon eli peltojäniksen kanssa törmääminen on autoilijalle usein aika pieni pelästys, sillä muutaman kilon painoinen pitkäkorva jää järjestään kakkoseksi satojen kilojen peltilehmälle. Toista on auton ja hirvieläinten kohdatessa. Vahvempaa ei ole näissä kohtaamisissa helppo veikata. Yleensä huonosti käy molemmille osapuolille. Loppukesän pimenevät kesäillat, vähävaloiset aamut, hyviltä tuntuvat ajo-olosuhteet ja kasvava hirvivaara ovat pelottava yhdistelmä. Suomessa on tapahtunut 2010-luvun lopulla keskimäärin runsaat 2 000 hirvionnettomuutta vuosittain. Riistakeskuksen maanlaajuisten tilastojen mukaan Satakunnan pahimpia hirvivaara-alueita ovat oikeastaan kaikki Porista pois vievät tiet, mutta erityisesti Merikarvian ja Kankaanpään suuntiin ajettaessa on syytä olla varovainen. Pohjois-Satakunnassa hirvikolareita sattuu kymmeniä vuodessa, mutta riskitöntä kolkkaa ei ole koko maakunnassa. Selitys on luonnollinen: riista-aitoja on vielä sen verran vähän, että kolareita sattuu kaikkialla, missä eläinten luonnollisia kulkureittejä ei ole tukittu. Koko maan vaarallisin väylä on Suomea halkova nelostie, mutta tilastoissa ikävänä kakkosena tulee 8-tie, josta yli 150 kilometrin siivu kulkee Satakunnassa. Hirvivaarasta kertovat merkit kannattaa ottaa tosissaan. Liikenneviraston tilastot kertovat kiistatonta faktaa. Hirvivaroitusmerkkialueella tapahtuu seitsemän kertaa niin paljon onnettomuuksia kuin muilla teillä sataa kilometriä kohti. Varoitusmerkkejä ei ripotella teiden varteen muuten vain, vaan niiden paikat on tarkoin selvitetty. Merkkien paikkoja myös tarkistetaan tai muutetaan vähintään viiden vuoden välein. Vastuu on ely-keskuksilla, jotka saavat tietoja hirvien tienylityspaikoista paikallisilta riistanhoitoyhdistyksiltä. Myös autoilijat voivat varoittaa toisiaan. On fiksu tapa väläyttää vastaantuleville valoja, jos on juuri nähnyt metsässä tai pientareella isoja eläimiä.