Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Yrittäjien uusi puheenjohtaja avoimena: ”Monen elämässäni koetun kolauksen jälkeen itku on nykyään herkässä”

Kati Niittyniemi aloittaa Merikarvian Yrittäjien puheenjohtajana. Minkä alan yrittäjä olet? – Minulla on eläinhoitola, ja lisäksi vuokraan mökkejä sekä tarjoan ohjelmapalvelua Merikarvianjoen varrella. Suunnitelmissa on kehittää aluetta siten, että se kiinnostaisi kalastajien lisäksi esimerkiksi lapsiperheitä. Aikaisemmin minulla oli lemmikkitarvikeliike kunnan keskustassa ja pyöritin Krookan rantaravintolaa toisen yrittäjän kanssa, mutta näistä olen luopunut. Kenen kanssa asut? – Asun eläinlaumani ja hoitoeläinteni kanssa. Minulla itselläni on kolme kissaa ja kuusi lammasta. Erityisesti olen ihastunut Pröttis-kissaani. Kunnan laitosmiehet löysivät kissan sen ollessa vain noin viiden viikon ikäinen. Toimin kissan keinoemona, ja korvikemaidon avulla onnistuin pitämään sen elossa. Pröttis on aivan ainutlaatuinen. Mikä sinussa on parasta? – Ei mikään. Mistä sinua moititaan? – Olen sellainen säheltäjä. Minulla on yleensä monta rautaa tulessa. Mitä teet vapaa-aikanasi? – Ratsastan/hevostelen ja vietän aikaa eläinten kanssa. Toisinaan teen spontaaneja minimatkoja. Ne virkistävät ihmeesti. Osallistun aktiivisesti yhdistystoimintaan. Toimin puheenjohtajana paitsi yrittäjäyhdistyksessä myös matkailuyhdistyksessä, ja lisäksi olen yrittäjänaisten hallituksessa. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? – En tiedä varhaisimmasta muistosta, mutta muistan aina kun ukki istui aina pirtin edessä kevätauringossa ja räystäistä tippuu vettä. Muistan myös, kun sidottiin pulkkaletka auton perään ja yritettiin pysyä kyydissä. Ei aina pysytty… Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? – Elämä menee eteenpäin, ei pidä jäädä märehtimään menneitä. Mistä haaveilet? – Maanläheisistä asioista, kuten siitä, että saisin elää terveenä ja työkykyisenä. Toivon enemmän aikaa ystävien ja perheen kanssa. Mihin uskot? – Uskon eläinten sanattomiin viesteihin. Eläin ei teeskentele. Eläin on minulle peili, jonka käytöksestä näen, miten itse voin. Jos eläin käyttäytyy huonosti, silloin tiedän, että itselläni on jokin huonosti. Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi? – En muuttaisi mitään. Olen kokenut elämässäni ikäviäkin asioita, mutta ne ovat opettaneet ja johdattaneet minua eteenpäin. Uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Mikä sinusta piti tulla isona? – Vielä yläasteella suunnittelin tosissani eläinlääkäriksi ryhtymistä. Millaisesta ruuasta pidät? – Olen kaikkiruokainen, varsinkin kaikkea äitini tekemää ruokaa olen aina rakastanut. Yleisesti ottaen pidän konstailemattomasta perusruoasta, mutta yhdestä asiasta olen erityisesti oppinut kiireisenä ihmisenä nauttimaan: on ihanaa, jos ruoan ehtii syömään lämpimänä! Missä sitä syöt? – Milloin missäkin; kotona, ystävän luona, lounaspaikassa, autossa… Syön kun ehdin ja se ei aina katso aikaa eikä paikkaa, toisinaan en ehdi edes syödä istualtani. Kuka sen tekee? – Kuka milloinkin, mutta valitettavan harvoin minä itse. Joskus se on muiden “äitien tekemää”, mutta pyrin välttämään eineksiä. Sitten kun itse teen ruokaa, teen sitä kuin armeijalle ja syön “vanhaa lämmitettyä” monta päivää. Mikä kirja tai elokuva on painunut mieleesi pysyvästi? – Ei mikään. Miksi? – Ei siksi, että mikään ei olisi ollut kiinnostava tai oikeasti hyvä, mutta yleensä nukahdan kesken elokuvan katselun. Kirjoja en ole opiskelujen jälkeen lukenutkaan. Millaista musiikkia kuuntelet? – Kuten ruoassakin, olen musiikin suhteen hyvin kaikkiruokainen. Ehkä ainoastaan jazz, ooppera ja mörrimöykkyhevi eivät kolahda. Mikä on lempikappaleesi? – Se riippuu täysin mielentilasta ja elämäntilanteesta, lempikappaleita on monia. Monta kertaa joku lempikappale tuo mieleen jonkun tietyn tapahtuman ja siihen liittyvät tunteet. Kenet haluaisit tavata? – Äitini. Miksi? – Näemme suhteellisen harvoin, koska hän asuu sen verran kaukana. Äitiä on aina kiva tavata. Käytätkö sosiaalista mediaa? – Kyllä, Facebookia. Miten? – Huonosti. Lähinnä yritys- ja yhdistyspuolen viestinnässä sitä tarvitsisi käyttää enemmänkin, mutta toisinaan laitan vai omia typeriä päivityksiä.. Milloin viimeksi itkit? – Eilen. Miksi? – Ennen itkin todella harvoin, mutta monen elämässäni koetun kolauksen jälkeen itku on nykyään aika herkässä. Itken paitsi surusta myös ilosta, onnesta, kiitollisuudesta, toisinaan myös pelosta. Ei se itku aina lupaa kysele, mutta itken jos itkettää, ei se huonoa tee. Oletko säästäväinen? – Olen. Ainakin joissain asioissa. Elin vuosia todella huonossa taloudellisessa tilanteessa, ja nykyäänkin vielä aika lailla kädestä suuhun -periaatteella. Se on opettanut säästäväisyyttä, joka on jäänyt osittain elämäntavaksi. Tässä uskoisin monella ihmisellä olevan peiliinkatsomisen paikka, elämme melkoisessa kulutusyhteiskunnassa missä turhakkeita riittää ja hyvä tavara päätyy turhan herkästi kaatopaikalle. Mihin tuhlaat? – Koitan kaikesta huolimatta nauttia elämästä, hetkestä tässä ja nyt. Jos siis haluan ostaa kaksi kiloa irtokarkkia, uudet ratsastushousut tai mennä ravintolaan syömään hyvin, teen sen. Raha ei minulla säästöpossussa pysy, elän elämääni nyt, koska huomenna se voi olla mahdotonta. Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua? – Toivon, että se on nykyistä inhimillisempi ja elävät olennot ovat arvojärjestyksessä etusijalla. Nykyisin raha pyörittää kaikkea. Itse haluan elää luontoa kunnioittaen. Kulutan mahdollisimman vähän ja harrastan kierrätystä. 1. varapuheenjohtajaksi valittiin Henna Viikilä ja 2. varapuheenjohtajaksi Päivi Heinonen, joka on yhdistyksen aikaisempi puheenjohtaja. Sihteerinä jatkaa Kuusinen Tarja ja rahastonhoitajana Vähätalo Sirpa. Hallituksen muut jäsenet ovat Heinonen Matti, Ehonen Matti, Kosma Anne, Jokimäki Anna-Maija, Mäkipuro Juho, Kallioinen Jukka, Anttila Nina. Hallituksen uudet jäsenet ovat Vuollo Linda ja Nygård Sami.