Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Onnellinen paluumuuttaja –  Merikarvialla on jokaiselle jotakin, nuorisoa unohtamatta

MERIKARVIA Ylikylän tyttö Maija Vilmunen , o.s. Mäkitalo lähti maailmalle jo 16-vuotiaana opiskelujen alkaessa muualla. Elämäntilanteen salliessa kotiseutukaipuu tuli päätökseensä vuosi sitten, kun hän palasi kotikonnuilleen nelihenkisenä perheenä. Aviomies Timo on kotoisin Oulusta ja perhe asui Lempäälässä. Maija työskenteli financial controllerina Alma Media Oyj:ssä Tampereella 25 vuotta ja Timo työnjohtajana Elecster Oyj:ssä. 17- ja 12 -vuotiaat pojat Tomi ja Tuomas kävivät koulua. Tomin peruskoulun loputtua tuli aika miettiä, mistä jatketaan. Merikarvian lukio kummitteli mielessä mukavasti. Timo oli tullut jo töihin LVI-tuotteelle ja asui tilapäisesti kerrostalossa Merikarvialla. Maija kertoo, että hänestä tuntui oudolle, että mies oli Merikarvialla, minne hän itsekin halusi. Oli ratkaisujen aika. – Panimme talon myyntiin Lempäälässä ja aloimme hakea kotia Merikarvialta. Hetken olin jopa ”koditon”, kun talo meni kaupaksi, mutta työpaikkani oli edelleen Tampereella. Koti Lempäälässä alkoi tuntua isolta ja pojat lähestyivät teini-ikää. Maija kertoo, että he päättivät mahdollisesta muutosta ja talon ostosta sillä ehdolla, että se natsaa kaikille. Luotsinmäestä löytynyt koti oli sopivan kokoinen, ei liikaa huoneita. Työpaikka löytyi Ulvilasta, huomattavasti Tamperetta lähempää. – Työskentelen talouspäällikkönä Econia Oy:ssä. Yrityksellä on toimipisteitä ympäri Suomen sekä Espanjan Fuengirolassa. Tällä hetkellä koneinsinöörimieheni hakee töitä, Maija vinkkaa. Perhettä sitoo tiukasti yhteiset harrastukset. Koko perhe kuuluu Merikarvian metsästysseuraan ja vanhemmilla on metsästyskortti. Yhdessä kalastetaan joella. Vanhemmat sanovat koluavansa metsiä ja nauttivansa istuskelusta kannon päällä. He ovat kovia marjastajia ja sienestäjiä. – Pakastin on jo nyt niin täynnä mustikoita ja vadelmia, ettei tiedä, minne hirvenlihat mahtuu, Maija toteaa huolestuneena. Hänen harrastuksenaan on myös vaeltaminen. Veri vetää Lapin erämaihin vähintään kerran vuodessa. Isäntä on harrastanut koko ikänsä ampumaurheilua ja hän kuuluu Merikarvian seudun ampujiin. – Täältä löytyy hänelle kaikki harrastukset, kun pääsee jahtiin, ampumaan ja lenkille. Hän kertoo, että jos hän vähän haluaa istahtaa television äärelle, se ei välttämättä onnistu. – Nuorempi poika tulee ja sanoo, että mennään kalaan, mennään Änkiin. Tuomas vahvistaa asian kertomalla, että parasta Merikarvialla on kalastus ja jalkapallon pelaaminen Innon joukkueessa. Viisikymppisenä Maija huomaa, ettei nuoruuden ystäviä juurikaan enää paikkakunnalla asu, koulukavereita kyllä muutamia ja Facebookin kautta heitä löytyi. Hän kertoo, että Merikarvialla elämä arjessa on rauhoittunut. Nyt pystyy antamaan aikaa ihan erillä tavalla perheelle ja sukulaisille jopa arjen keskellä. – Kun ennen olimme täällä viikonloppuisin ja kävimme sunnuntaisin lenkillä ja sukulaisissa, siitä ei nauttinut, kun aina oli kauhea kiire lähteä kotiin. Pojat ovat asettuneet myös hyvin Merikarvialle. Viime syksynä Tomi aloitti lukion ja Tuomas jatkoi viidenneltä luokalta. – Merikarvian ylpeydenaihe on mielestäni ainutlaatuinen lukio. Yhteistyö koulujen välillä on uskomatonta. Opettajat Lempäälässä ja Merikarvialla tekivät hyvää yhteistyötä ja lapsilla oli helppo aloittaa opiskelu uudessa kouluympäristössä, uusien opettajien ja kavereiden kanssa. Pariskunta plussaa paikkakunnan hyviä puolia myös sillä, että kaikkiin harrastuksiin on huomattavan lyhyt matka ja pururata sijaitsee melkein vieressä. Tomi on pystynyt jatkamaan uintiharrastustaan. Maijan vanhemmat ja sukua asuu Merikarvialla, joten synnyinkodissa on mukava välillä piipahtaa. – 35 vuotta olin poissa ja olen aina halunnut palata tänne.