Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Vähän, liikaa vai ihan riittävästi? Se on solidaarisuutta, että vähäosaisista huolehditaan verorahoilla

Suhteellisuudentajua vaaditaan nyt enemmän kuin koskaan. Aika usein törmää liioitteluun. On suorastaan ihmistyyppi, joka kertoo kaikesta kertoimen kanssa. Liioittelu saattelee tapahtumia jopa uuteen potenssiin. Kyse on suorastaan dramatisoinnista. Mikä on paljon, entä mikä riittävästi ja missä kulkee niukkuuden ja välttämättömyyden raja? Kun puhutaan tuloista, niin mikään ei ole riittävästi. Silti niukkuuden kanssa pitää oppia elämään. Eli menot on aseteltava tulojen rajoihin. Näin siitäkin huolimatta, että yhä todennäköisemmin ja yhä useammalla ainoa säästökohde on ruoka. Asuminen kun joka tapauksessa on pakollista – ainakin talven tullessa. Suomessa kaikilla taitaa sentään olla katto pään päällä, mikä on vähintäänkin kohtuullista. Kuntataloudessa on nyt vuosia jaettu niukkuutta ja siitä huolimatta menot karkaavat käsistä. Varmoja tuloja on vaikea ennustaa, sillä muuttujia on niin paljon. Suurin muuttuja onkin ihminen itse: paljonko häneltä irtoaa verotuloja valtion ja kunnan kassaan, paljonko hän sairastaa ja kuinka vakavasti. Entä pystyykö hän huoltamaan lapsiaan ilman sosiaalitoimen apua. Kun puhutaan palvelutarpeesta, ajautuu keskustelu helposti siihen välttämättömään. Tutkimusten mukaan 10 prosenttia ihmisistä voi aiheuttaa jopa 80 prosenttia sote-menoista. Se on solidaarisuutta, että vähäosaisista huolehditaan verorahoilla. Kun puhutaan työstä, sitäkin on niukasti ja harmillisesti väärissä paikoissa, väärillä aloilla. Koulutushan ei silloin vastaa kysyntää. Koodareita heräteltiin hakuprosessiin ilmaisilla opinnoilla. Kysyntää olisi myös insinööreille, mutta ilman matemaattista kiinnostusta ei alalle pidä kaikkia kelpuuttaa. Miten ihmeessä nuorten matemaattiset taidot ehdittiinkin ajaa niin alas?! Maailmassa on paljon murheita. Niin paljon, että pienestäkin ilosta on napattava voimia ihan siihen arjesta selviytymiseen. Uhkakuvat ahdistavat. Pelkokin on suhteellista, sillä on niin paljon ihmisiä, jotka eivät välitä - eivät asioista eivätkä toisista ihmisistä. Silti he haluavat valtaa ja onnistuvat sitä vielä saamaan. Puheissamme vilahtavat Donald Trump, Boris Johnson ja tukku muita kummallisuuksia virittelemässä lisäpelkoja. Itsensä kanssa yltäkylläisyydessä rypeviä yksisilmäisiä taitaa olla riittävästi, vaiko jo liikaa. Herää kysymys, pitääkö huolestua? Ihan vain sivistystä puolustaakseen. "Pitääkö huolestua? Ihan vain sivistystä puolustaakseen.