Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Krookan rantaan alkoi muodostua jääkantta – Tähän saakka kalastus on tänä talvena sujunut avovedessä

Talvikalastus on tänä vuonna poikennut tavallisesta, kun merijäätä ei ole muodostunut nimeksikään. Pian pilkkiminen lahdissa saattaa sujua, sillä yöpakkaset ovat jäädyttäneet meriveteen jääkannen. Kävimme Aimo Tuomiston kanssa mittaamassa jään paksuutta torstaina, jolloin Krookanlahden rannat olivat juuri alkaneet jäätyä. Rannassa jää oli tuolloin viiden sentin paksuista. Tuomiston laskelmien mukaan sellainen jää kannattaa sadan kilon painon. Koetimme seisoa jään päällä, ja kyllä se meidät kannatti. Jää ei edes rätissyt. Hän ei kuitenkaan siinä vaiheessa kehottanut lähtemään jäälle seikkailemaan. – Meressä on virtapaikkoja, joissa jää on huomattavasti ohuempaa. Lisäksi kun mennään syvemmän veden päälle, jää ohenee, Tuomisto varoitti. Tavallisesti Tuomisto kalastaa talvisin jään alle vedettävillä verkoilla. Tänä talvena hänen ei ole tarvinnut temppuilla jään kanssa, sillä hän on päässyt kalastamaan avovedessä. Vasta kun sääennusteet alkoivat näyttää yöpakkasia, hän nosti paatin pois vedestä. – Minulla oli 35 verkkoa Ourassa. Verkoilla oli pituutta yhteensä kaksi kilometriä. Sain niistä yhden siian ja viisi norssia. Ei se oikein motivoi jatkamaan harrastusta, hän totesi. Hän kertoo koko kauden olleen huono. – Koko syksynä en saanut juuri mitään. Jos verkkoihin jotain tarttuu, niin hylkeet pitävät huolen lopuista. Kerrankin kun kävin nostamassa verkkoja, kaksi hyljettä uiskenteli siinä verkkojen vierellä. Toinen riesa ovat merimetsot, jotka syövät valtavat määrät kalaa. Niitä ei tosin enää ole niin paljon näkynyt kuin aikaisemmin. Pesinnän häirintä Lankoslahdella harvensi lintuparvia. Hän on huolissaan kalakannoista meressä. – Parikymmentä vuotta olen harrastanut kalastusta tässä Merikarvian edustalla, ja koko ajan ovat saaliit pienentyneet. Jään alle hän ei aio tänä talvena verkkoja pistää. – Tämä alkaa olla epävarmaa aikaa, kun aurinko lämmittää jäätä päivisin. Eivät nuo kalasaaliitkaan suuremmin houkuttele. Pilkkimistä en harrasta lainkaan. Kalastuksen sijaan eläkeläinen keskittää tarmonsa polttopuiden tekemiseen. – Tuulet ovat kaataneet puita Lankoslahden mökkitontillamme. Niiden korjaaminen ja pilkkominen on kalastamista järkevämpää ajankulua tällä hetkellä. Kalastuksen lisäksi marjastus kuuluu Tuomiston harrastuksiin. Hän hakee metsistä mustikat, puolukat, tyrnimarjat ja karpalot. Talven mittaan hän syö marjoja päivittäin. Viime vuosina Merikarvian metsät ovat alkaneet kuhista entistä enemmän ulkomaalaisia marjanpoimijoita. Poimijoita tulee esimerkiksi Vietnamista, Thaimaasta ja Myanmarista. – Osa heistä on röyhkeää väkeä. Tiedustelijat menevät edellä. He etsivät autoja tien reunoilta ja marjanpoimijoita metsistä. Eiväthän he muuten tietäisi, mistä marjoja löytyy. Viime kesänä tiedustelija näki autoni ja minut poimimassa marjoja. Huomasin, kuinka hän tarttui puhelimeensa, ja kohta paikalle ilmestyi iso lauma poimijoita. He lähtivät etenemään metsässä leveänä rintamana parin metrin etäisyydellä toisistaan. Eivät he kunnioita pihapiirejäkään. Näin, kuinka joukko keräsi marjoja aivan erään talon vierestä. Kilpailu marjoista on välillä kovaa. – Kerran kun huomasin taas poimijoiden lähestyvän, minulle tuli kiire. Satuin olemaan todella hyvällä puolukkapaikalla. Keräsin muutamassa tunnissa 90 litraa puolukoita. Se taitaakin olla ennätykseni. Saa sitten nähdä, kuinka tämä lauha talvi vaikuttaa kesän marjasatoon. Kokemukseni mukaan esimerkiksi tyrnisato on ollut huono, jos talvi on kovin lauha. "Verkoilla oli pituutta yhteensä kaksi kilometriä. Sain niistä yhden siian ja viisi norssia. Aimo Tuomisto kalastuksen harrastaja Tammikuu oli osassa maata 7–8 astetta tavanomaista leudompi. Maan keskiosissakin lumen määrä oli poikkeuksellisen vähäinen. Helmikuun runsaat sateet saivat joet tulvimaan etelä- ja länsirannikon vesistöissä. Etelä-Suomen vesistöt olivat kevättulvakorkeuksissa. Merivesi nousi Merikarvian edustalla noin 120 senttiä tavanomaista korkeammalle. Termisellä talvella tarkoitetaan sitä, että vuorokauden keskilämpötila pysyttelee nollan alapuolella kymmenen vuorokauden ajan. Tammikuussa ja helmikuun alkupuolella maa oli roudaton jopa Kainuun korkeudella.