Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Näillä näkymin galleria Vanhassa Savussa järjestetään taidenäyttelyitä ensi kesänä – esille tulee lasitaidetta

Tuleva lasitaiteilija Hanna Virtomaa muutti opettajavanhempiensa Ritva ja Hannu Virtomaan kanssa Merikarvialle syksyllä 1965 ja kirjoitti ylioppilaaksi Merikarvian Yhteiskoulusta 1983 Hannan Merikarvia-vuosien väliin mahtui myös vaihto-oppilasvuosi Amerikassa. Luova ala on kiehtonut nuoresta asti ja lasiverstas hänellä oli ensin Turussa, sitten Halikossa ja nykyisin Salossa. Merikarvian kaveruussuhteet ovat säilyneet vahvoina ja tavatessa palataan usein leppoisiin nuoruusvuosiin. Hannaa voisi kutsua etämerikarvialaiseksi, sillä hän sanoo omaavansa eri perspektiivin kuin ikätoverinsa. Virtomaat ovat kotoisin Salosta ja sinne sekä mökille Kiskoon perhe meni aina lomillaan. Saloon Virtomaat palasivat myös eläkepäivikseen. – Minulta puuttui Varsinais-Suomessa se kouluyhteisö, mikä oli syntynyt Merikarvialla. Koin itseni joskus hieman ulkopuoliseksi, mutten mitenkään huonolla tavalla. Useat lapsuusmuistot liittyvät opettajien rivitaloihin, jotka väistyivät taannoin jäähallin tieltä. “Kynttiläkylän kakarat” leikkivät usein perinteisiä pihaleikkejä, kuten 10 tikkua laudalla ja vinkkiä. – Talvisin me mukulat teimme Alisen Manun aurausvalleihin lumilinnoja, luistelimme ja hiihdimme. Riihiahon Elinalla oli valkoinen kissa, Lumikki. Vären Mikolla oli useita koiria. Hanna kertoo, että häneen teki vaikutuksen Vären seinällä sojottanut hirvenpää. – Aseita oli kyllä Salon isoisälläkin, joka metsästi pienriistaa, muttei teeren ja jäniksen päistä mitään trofeita tehdä! Merikarvian Seudun Ampujat ry. perustettiin vuonna 1973 ja sen jälkeen aseita tuli Virtomaallekin. Hannu oli vuosia seuran puheenjohtajana ja MeSA:n merkin on Hanna suunnittellut. Vappuna 1966 Hannan isovanhemmat kävivät Merikarvialla. – Kävelimme pitkin jokivartta yhteiskoululle. Pappa nosti minut kosken sillankaiteelle vanhan sairaalan lähellä. Eniten pelkäsin, että saappaani putoavat ja syöksyvät kuohujen mukana sillan alle. Myöhemmin Vären koira vohki Virtomaan verannalta Hannan kumisaappaista toisen ja pureskeli varren rohjoksi. – Isä osti uudet saappaat, väriä kysymättä punaiset. Se oli väri, mitä en missään nimessä olisi halunnut, Hanna naureskelee. Vanhalle urheilukentälle nousi talvisin jääkiekkokaukalo vielä 1970-luvun lopulla. – Vieläkin muistan sen äänen, kun kiekot iskeytyivät kaukalon laitaan. Kolke kuului huoneeseeni asti, Hanna toteaa. Lasitaitelija kertoo, mistä Meduusa-aihe on syntynyt. “Meduusat ovat kaukainen muisto lapsuudestani. Kesällä 1966 olin kolmevuotias ja isovanhempieni kanssa Korppoossa - oma kesäpaikkamme on edelleenkin punainen torppa järven rannalla Kiskossa, joten merimaisema näytti erilaiselta. Hiekkarantaan tottuneelle kaarevat kalliot tuntuivat karheilta paljaissa varpaissa. Vastarantaakaan ei välttämättä nähnyt. Mutta lähtemättömimmän vaikutuksen tekivät meduusat - kalliolta katsellessa ne näyttivät tanssivan hitaasti veden alla. Tuo uskomaton näky on varhaisin muistoni.” Hanna Virtomaa toteuttaa lasityönsä pääasiassa sulatustekniikoilla, mutta hän tekee myös lyijylasi- ja kuparifoliotöitä ja yhdistää osaan töistä kierrätyselementtejä. Kädentaitoihin liittyy myös särmää, mikä tekee töistä ainutkertaisia. Lasitaiteessani yhdistyvät näkemys ja toteutus mahdollisimman selkeinä ja yksinkertaisina. Töissäni kokeilen usein, miten vähän on kuitenkin riittävästi. Hanna Virtomaan töitä on mukana kesäkuulla avattavassa Vanhan Savun uuninäyttelyssä ja heinäkuun Lasita ry:n näyttelyssä gallerian salissa. Mahdollisista muutoksista kerrotaan kunnan verkkosivuilla. Lasitaiteilija, synt. 1963 Opiskeli lasialaa Glasgow’ssa, Skotlannissa 2001-2003 Mukana useissa näyttelyissä, viimeisin oma näyttely ’Tähdellistä’ Salossa 2019 ja Lasitan vuosinäyttely ’Lasin avaruus’ Seinäjoella 2019 Vuoden 2020 alusta Suomen Lasitaiteilijat ry:n (Lasita) puheenjohtaja Asuu Salossa