Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Kumpi hoidetaan, syöpää sairastava lääkäri vai siivooja? Tiukka priorisointi uhkaa tuottamattomia eli lapsia ja vanhuksia, mutta loppupeleissä eivät säästy työikäisetkään

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä lokakuussa aloittava valtiotieteen maisteri Kirsi Varhila nosti monen mielestä kissan pöydälle, kun hän totesi Ylen A-studiossa (9.9.), että suomalaisesta terveydenhuollosta puuttuu aito priorisointikeskustelu. Esimerkkinä Varhila mainitsi syöpähoidot. Kyse on siis siitä, kenelle kalliita hoitoja annetaan ja kuinka pitkään. Lääkärit miettinevät näitä asioita päivittäin. Kansalaisillakin lienee lupa spekuloida. Aluksi täytyisi tietää, mitä tarkoittaa aito priorisointi, kun siitä puhuu virkamies? Suomi on markkinatalousmaa. Talous perustuu siihen, että meidän pitää tuottaa lisäarvoa. Ketkä tuottavat lisäarvoa? Ensimmäisenä tulevat mieleen veroa maksavat palkansaajat. Ketkä eivät ole niin tuottavia? Lapset ja vanhukset. Jos priorisointi viedään äärimmäisyyksiin, yhteiskunnan kannattaa hoitaa viimeisen päälle vain tuottavat yksilöt. Siis työssä käyvät. Tässä mallissa vähemmälle jäävät lapset ja ikäihmiset. Toivoa sopii, että tämä on vain kauhukuva. Sillä jos lähdetään tiukan priorisoinnin tielle, loppua ei näy. Jossain vaiheessa tuottava porraskin joutuu luupin alle. Kumpaan kannattaa satsata, syöpää sairastavaan lääkäriin vai siivoojaan? Kuka päätöksen tekee? Toisaalta täytyy muistaa, ettemme nytkään ole tasa-arvoisia. Varakas ihminen voi ostaa hoitoja yksityisistä sairaaloista. Köyhä ei voi. Köyhällä on kuitenkin yksi oljenkorsi, valinnanvapaus. Sen turvin ja tietyin rajoituksin potilaalla on mahdollisuus valita erikoissairaanhoidon hoitopaikka. Jos syöpäpotilaiden keskusteluryhmiä on uskominen, tätä tietoa suorastaan pantataan. Ilta-Sanomien haastattelusta (13.9.) selviää, että Varhila pitää valinnanvapautta ongelmallisena. Se mahdollistaa hoitoshoppailun, joka tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Jos valinnanvapaus poistuu, se on köyhälle kiitos ja näkemiin. Harvalla sairaalla on varaa tai edes voimia juosta yksityisellä puolella hakemassa toisen lääkärin mielipidettä. Mrs Soteksikin kutsuttu Varhila on todennut, että kuolemakin on arvokas asia. Varmaan, mutta ei se elämäkään ihan yhdentekevä ole.