Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Merikarvialla arvostetaan perinnehistoriaa: Kuvaskankaalla sijaitseva Veikkolan kotimuseo vie aikamatkalle kauas menneiden sukupolvien eloon – katso uniikit kuvat!

MERIKARVIA Veikkolan tilalla on aina arvostettu ja säilytetty vanhaa historiaa, mutta eläköitymisensä jälkeen Lammit ovat laajentaneet kotimuseon neljä kamaria käsittäväksi aikamatkaan eiliseen. Pihapiirin kookkaaseen aittarakennukseen on lajiteltu aihepiireittäin. Tutuksi museossa tulevat niin suutarin vermeet kuin lampaanvillan käsittelykin aina keritsemisestä kruplaukseen saakka. Lammit ovat järjestäneet museolle lisätilaa niin, että on saatu kaksi uutta huonetta, missä kelpaa kesällä ruotsalaisserkkujenkin vierailla. Talon isäntä kolmatta polvea taaksepäin oli Jussi eli T.J. Veikkola , maanviljelijä, joka oli mukana kunnallispolitiikassa ja monissa luottamustehtävissä. Vanhan isännän nimikirjaimet löytyvät vielä viljalaarin seinästä. Hän nai Varsamäen Lyydia-tyttären Lauttijärveltä ja isoäidinkin tavaroita museon kätköissä säilytetään. Heidän ajoiltaan 1920-luvulta on säästynyt muun muassa värinsä hyvin säilyttänyt Maamiehen lasten kuvakirja sekä Lyydian muistovihko, jonka hän on saanut sisareltaan Hannalta. Kuvakirjan kannessa on teksti: “Lapsena innoin leikkiä lyömme, aikuisna maaemo saakoon työmme.” Voisi sanoa, että tuo lause on kantanut Veikkolan perhettä toimissaan sukupolvesta toiseen. Kodikkaassa museossa kuullaan myös lähisuvun ja naapurien tarinoita. Kylän puuseppä Edvard Heikkilä teki aikanaan Jussi Veikkolalle kunnollisen kaapin, joka kelpaisi vielä nykypolvillekin. Siinä nimittäin on läppärille sopiva, ulosvedettävä hylly. Jussille se on aikanaan tehty kirjoituskonetta varten. Pieni kirkkoreki on saanut joutsenkoristeen jalaksiinsa kyläsepältä. – Tätini Annikki Harju on kertonut, että häntä on viety tällä reellä ripille – ja kovin kylmä oli ollut. Martti esitteli koristeltua, pyöreää puurasiaa, missä aikanaan kuljetettiin kirkkosilkkipäähineet ja -käsineet kirkkoreissuilla. Vasta ennen sisälle menoa niihin sonnustauduttiin ja arkisemmat tumput ja huivit vaihdettiin tilalle jälleen kotiin lähtiessä. Jussi Veikkolan veljekset Matti, Antti ja Heikki olivat sotaveteraaneja ja museon kätköistä löytyy Heikin Syvärille asti matkannut jatkosodan aikainen leipälaukku kenttäpulloineen, kompasseineen ja puukkoineen sekä paljon kenttäpostia veljeksiltä isälleen. Lääkintämiehenä toimineen vanhemman Matti-pojan ensiaputarvikkeita saksalaisin tekstein on myös säästynyt. Martti on kotoisin Lankoskelta ja hänen isoäitinsä on rottinkivaunuilla 1900-luvun alussa tuuditellut lapsiaan. Vieressä olevat vaaleansiniset kärryt ovat huomattavasti uudempaa tekoa ja niillä on jo Marttiakin kyyditty. – Vaunut saivat melkoista hurukyytiä leikkitouhuissamme hieman vanhemmalla iällä ja sitä ne ovat saaneet myöhemminkin Lankosken näytelmissä. Kissamme Nisse tykkää ottaa nokoset niiden päällä. Veikkolan museotarjonta ei lopu neljään huoneeseen, sillä riihessäkin kalusto on puimista vaille valmiina odottamassa. Kotitalossa säilytetään kehtoa, jossa jo Veikkolan poikia on tuuditeltu, kuten myös kolmea sukupolvea Heikistä eteenpäin. Nykyään siinä uinuvat lapsenlapset Kuvaskankaalla vieraillessaan. Veikkolan museota vaalitaan ja pidetään yllä perinteitä kunnioittaen. Kokoelmaa kartutetaan edelleen. Museoon ei parissa tunnissa ehdi tutustua edes puoleen väliin; se on kuin matka eilispäivään. Edesmennyt talon isäntä Heikki Veikkola sanoi jo aikanaan, että talon jokaisella esineellä on pitkä tarina takanaan – pitkä-sanaa korostaen. – Esittelemme kotimuseota mielellämme, kunhan siitä sopii ennakkoon, Lammit toteavat. Merikarvialla on useita kotimuseoita. Ilmoita omasi toimitus.merikarvialehti@almamedia.fi Tällä Hanna-sisaren Lyydia Veikkolalle antamalla muistokirjalla muistokirjalla on ikää 111 vuotta .