Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Merikarvialaiset eivät jääneet neljän seinän sisään koronan takia – joki, meri ja pururata kutsuivat

Kräsooran laavulla valmistauduttiin retkilounaaseen, kun Yvonne Silfversten paisteli lettuja tyttärelleen Idalle ja tyttären porilaiselle Matthew -serkulle. Peippulainen Yvonne oli käynyt paikassa jo kerran hiihtoloman jälkeen. Silloin laavulle sattui samaan aikaan pari pyöräilijääkin, jotka olivat löytäneet fillarointikohteen jo talvella. Silfversten on ammatiltaan fysioterapeutti ja hän hoitaa vammaisia lapsia. Hänen mielestään on hienoa, että Kräsooraan pääsee tulemaan jopa pyörätuolilla ja kohteessa on inva-vessakin. – Tulemme tänne kevätretkelle lasten kanssa. Heitä tulee Kristiinasta, Isojoelta ja Närpiöstä. Ida Kantola totesi, että mukavinta retkellä on, kun saa istua laavussa, missä ei ole liian savuista ja saa syödä mahansa täyteen makkaraa ja lettuja. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pururata oli herännyt eloon jo aikaisin. Aamupäivällä Riitta Huhtanen kiersi reipasta juoksuvauhtia päivän lenkkiään. Verkkaisemmin perässä tulivat Anna Eskola ja Pauli-Pekka Hirsimäki . Heillä oli oman Puppensa lisäksi mukana Antti -pojan hoitokoira Kira. Pariskunta lenkkeilee mielellään pururadalla. Joustava maapohja on ystävällisempi nivelrikon vaivoista kärsiville. – Täällä on ylä- ja alamäkiäkin, joten saa hieman nostettua sykettäkin, Anna Eskola totesi. Hän oli vetäissyt jalkaansa kevyet kesälenkkarit ja sanoi niiden tuntuvan kävellessä samalta kuin olisi saanut siivet selkäänsä raskaiden talvilenkkareiden jälkeen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Purupakan kodalla tuoksui vanha savu. Siellä oli paistettu makkaraa lähitunteina. Parhaillaan kaksi kalamiestä kokeili ottionneaan uimarannalla. Veljekset Jami ja Jimi Lainio olivat lähteneet Loimaalta ja Kokemäeltä jo aamutuimaan avaamaan kevätkauden kalastussesonkiaan. Vieheeseen oli tarttunut 3,6 kilon taimen, mikä vapautettiin saman tien. Pojat kertoivat keksineensä Merikarvianjoen apajat, kun kaverit olivat niistä kertoneet. Pojat olivat lähteneet kalaretkelle ihan huvin ja urheilun vuoksi, Loimaalta on Merikarvialle 170 kilometriä. – Innostuimme lähtemään, kun tänään oli luvattu hyvää keliäkin. Joki ja kalastus saavat meidät tulemaan Merikarvialle. Seuraavan kerran tulemme kesällä, veljekset lupasivat. Erilainen sunnuntai näkyi myös kodikkaalla hiekkatiellä Pirunpaskassa. Jos Friikoskentien kävelylenkillä tapaa puolentoista tunnin aikana seitsemän kulkijaa, voi puhua lähes ruuhkasta. Merikarvialla on todella monta paikkaa, missä voi liikkua ja lenkkeillä. Kävely keventää mieltä ja aivoja. Huuhkajan huhuilu ja muiden kevätlintujen äänet metsäisellä taipaleella loitontavat mietteitä erään tietyn pöpön ympäriltä. Joella on niin monta kotaa, että kannattaisi suunnitella oikein Kodalta kodalle -hyppely. Yksi reittivaihtoehto olisi kulkea kodalta kodalle vaikkapa Salmelankoskelta Änkiin, Holmaan ja sieltä Vaadit-Stäävitin ja Puukosken kautta Konihaaraan. Se olisi jo kunnon kävelylenkki pituudeltaan. Kotien sijainnit löytyvät Merikarvianjoen kartasta.