Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Merikarvia veti puoleensa: Sielunmaisema kauniilla kalliosaarella – istu kalliolle ja nauti

Hanna Alho-Kivellä on jalat tukevasti Merikarvialla. Perheen vapaa-ajan asunnot sijaitsevat Halluskerissa sekä Kivikarissa, lapsuusmuistot Halluskerin kallioilla. Alho-Kiven päiväkirjamerkintä 14.7 heinäkuuta 2003 on paljon puhuva. – Halluskerissa olen seurannut radiota kuunnellen, kun ensimmäiset ihmiset astelivat kuussa ja kun neuvostopanssarit vyöryivät Prahan kaduilla. Olemme Karrin kanssa viettäneet hääyötä Halluskerissa 13.8.1977 ja monia kesäpäiviä jo ennen Kivikarin aikaa. Nyt on alkanut uusi aika Halluskerin mökin historiassa. Vammalainen Esa Alho vietti perheineen kesiä syntymäpitäjässään. Hanna sanoo miettineensä, miten isovanhemmat Hanna ja Artturi Alho keksivät rakentaa kesämökin jo vuonna 1962. Lähistöllä oli silloin vain pari muuta mökkiä. – Isovanhemmat halusivat meille lapsenlapsille uimapaikan, kun satamanlahdella ei oikein ollut sellaista. Aikojen saatossa tämä mökki on toiminut myös isän ja vaarin kalastustukikohtana. Hanna vietti Halluskerissa kaikki kesänsä ja koulujen lomat siihen asti, kunnes he rakensivat isomman mökin lähistölle Kivikariin. – Vaikka meillä on se toinen kesäpaikka Kivikarissa, tämä on sielunmaisemaani, se kaikista rakkain. Hän muistelee mummu-kaimaansa Hannaa, joka vielä iäkkäänäkin nautti kalliolla istumisesta ja merelle katselemisesta. Aviomies toteaa, että tämän paikan huvi onkin katsella ohimenevää liikennettä. Merestä haaveili jo nuorena myös vammalalaispoika Karri Kivi. Hän oli Hannan kanssa samalla luokalla, mutta tutustui tulevaan vaimoonsa vasta lukiossa. Yhteisiä vuosia heillä on nyt takana 43 vuotta. Molemmat päätyivät opettajiksi. Nyt eläköidyttyään he toteavat, että heillä on ollut etuoikeutetut ammatit kesän viettoon. Perheen Tuomas -poika on vanhempiensa mukaan merivedellä uitettu. Myös hän viihtyy hyvin täällä, vaikka asuukin Raisiossa. Karri Kivi muistelee kesää, jolloin Tuomas istui vielä rattaissa. – Olimme aina saaressa. Kun kesän jälkeen palasimme kaupunkiin, pojan pää oli pyörällä, kun hän näki autoja. Saaressa hän oli katsellut vain veneitä. Hanna naurahtaa jo isänsä Esan todenneen, että olette varsinaisia luontopässejä, tulkaa sieltä ihmisten ilmoille. Pariskunnan työelämä odotti Raumalla. Vaikka he asuivat meren äärellä, perheessä ei ollut edes paattia. Kotimeri kutsui aina. He arvioivat, että tuttuja Merikarvialla on enemmän kuin Raumalla. Karrin unelma on täyttynyt. – Tykkään olla täällä saaressa kuin hullu puurosta. Työssään mies opetti tulevia insinöörejä ammattikorkeakoulussa ja vaimo varhaiskasvatus- ja luokanopettajia. – Opetin useita merikarvialaisiakin opiskelijoita, Hanna kertoo. Karri Kivi eläköityi kuukausi sitten, mutta viimeinen kevät työssä jää hänelle varmasti ikuisesti mieleen, kun työtä tehtiin paljolti etätyönä Hannan isovanhempien entisessä kodissa Kansakouluntiellä sekä Kivikarissa. Hanna Alho-Kivi on toiminnan ihminen, joka sanoo, että aina täytyy olla jotain tekemistä. Korona-ajan mieluisa ajankulu on ollut leipominen. Hän toimii myös oikolukijana ja kirjoittajana Merikarvia-seuran kotiseutukirja -projektissa. Uusin luottamustehtävä on toimittaa Merikarvian joululehteä. – Lähdin mukaan, koska tykkään kirjoittamisesta ja minulla on aika paljon kokemusta erilaisten tekstien, kuten kanditöiden, omien artikkelien ja oppikirjan toimittamisesta. Hän sanoo haluavansa käyttää aikaansa mielekkääseen tekemiseen. – Sitä Joululehden ja kotiseutukirjan tekemiseen osallistuminen ovat, hän summaa. "Vaikka meillä on se toinen kesäpaikka Kivikarissa, tämä on sielunmaisemaani, se kaikista rakkain.