Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Merikarvialaisperhe retkeili naapurikunnassa – Siikaisten Katselmalla katse kantaa kauas

SIIKAINEN Retkikohteitten “salainen helmi” metsävoittoisessa Siikaisten kunnassa on ehdottomasti Katselman alue. Kun käännytään Leppijärventieltä Herranmetsäntielle ja ajetaan vajaat viisi kilometriä, päädytään varsinaiseen herran kukkaroon. Aaltosen kuusihenkinen perhe Merikarvialta vietti mukavan iltapäivän nuotion loimussa ja luontotorniin useita kertoja kavuten. Pääsy kohteeseen vaati pari sataa metriä kävelyä parkkipaikalta. Kuusivuotiaalla Väinöllä oli ripeimmät askeleet ja hän otti väkeä vastaan laavulla. Perheen isä sai itseoikeutetusti tehtäväkseen sytyttää tulet ja panna kahvipannun porisemaan. Tuli syttyi, mutta sen ylläpitäminen oli yllättävän haasteellista kovan tuulen takia. Viimein kuitenkin onnistuttiin ja tuota pikaa makkaratkin tirisivät hiilloksella. Välillä käytiin vuoroon ihmettelemässä luontotornia. Lapsia hieman jännitti aluksi kiipeäminen 75 porrasta ylös korkeuteen, mutta loppujen lopuksi isommat tytöt olisivat voineet kilpailla, kuka kävi ylhäällä useimmin. Väinö ihmetteli, näkyykö tornista maapallon toiselle puolelle ja neljävuotias Vilda totesi, ettei kotia ainakaan näy. Merikarvialle tornilta on matkaa 25 kilometriä, joten naapurikunnan puitten latvoja saattoi nähdäkin. Sekä Honkajoelle että Isojoelle Katselmalta on matkaa 17 kilometriä. Paluumatkalla lapsilta kysyttiin, mikä oli reissussa mukavinta ja vastaukseksi saatiin yhdestä suusta: “Torni!” Perheen Enni -äiti oli tyytyväinen retkikohteeseen. – Kiva paikka lasten kanssa, kun tästä näkee koko ajan ympärilleen, missä lapset kulkevat. Eikä kukaan lähtenyt omin päin torniin kiipeämään. Ulkoilupäivä Siikaisissa oli katkos neljäsluokkalaisen Vernan etäkoulupäivään ja ekaluokkalainen Viivi oli tehnyt tehtävänsä jo puoleen päivään mennessä. Merikarvian kunnan liikuntasihteerinä toimiva Eetu Aaltonen aloitti vuosilomaansa ja Ennin vetämät kansalaisopiston jumpat jäivät tauolle koronan takia. Perhe on retkeillyt aiemmin Merikarvialla jokivarren Piinukoskella ja meren äärellä Kräsoorassa sekä käynyt Seitsemisen kansallispuistossa telttaretkellä. Eetu Aaltonen miettikin, ettei tämä olisi mikään huono paikka yöpyä, vaikka vaellus jäisikin vähemmälle. – Tänne voisi tulla vaikka päiväksi mukanaan lohi ja pussillinen uusia perunoita. Eetu toimi retkikunnan muonittajana ja lapsia seurattuaan hän totesi, että täällä on mukava “hengailla”. Tuuli tuiversi niin, että välillä piti olla liikkeessä, joten Enni ja Verna laittoivat pystyyn pienet taukojumpat. Pienemmät Väinö ja Vilda innostuivat ottamaan spurtteja rakennelmien ympäri. Katselmankallion luontotorni rakennettiin Siikaisten korkeimpaan kohtaan, 90 metriä merenpinnan yläpuolelle. Luontotornissa on kolme kerrosta kavuta ja se tehtiin EU-hankerahoituksella. Vuonna 2007 Teuvo ja Ritva Siikilä rakensivat laavun viereen taukotuvan, missä on peti yhdelle hengelle ja kamiina. Mökissä on esimerkillisen siisti puuliiteri. Miltähän tuntuisi viettää yö keskellä ei mitään? Jos sen tekisi ypöyksin, alkaisi mielikuvitus varmasti laukata ja voisi kuvitella vaikka suden ulvovan tai karhun lönkyttelevän polkua pitkin. Todellisuudessa tornista tarkkaillaan varmasti enemmän lintuja kuin karhuja. Alueen palveluista huolehtii Siikaisten kunta, mutta kunnossapidosta vastaavat Leppijärven tuki ry:n aktiivit. Heihin kuuluvat muun muassa Pirkko ja Simo Aho. – Toissa keväänä teimme sinne polttopuita 13 hengen talkooporukalla. Klapit hupenevat ja seuraavat talkoot ovat jo suunnitteilla, Simo Aho kertoo. "Tänne voisi tulla vaikka päiväksi mukanaan lohi ja pussillinen uusia perunoita. Eetu Aaltonen Enni ja Vilda Aaltonen Siikaisten Katselmankallion näkötornin välitasanteella. Makkara maistui. Paistajina Viivi, Väinö, Verna ja Vilda Aaltonen. Retkeilyn lomassa taukojumppaa. Enni ja Verna vauhdissa. Nokikaffeet maistuvat aina. Aaltosen kuusihenkinen perhe Merikarvialta vietti mukavan iltapäivän Siikasten Katselman alueella.