Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Tänään on isänpäivä – nuorelle isälle kaikkein tärkeintä on läsnäolo ja yhdessä tekeminen

Vanha maalaistalo Harvalassa on kokenut melkoisen muodonmuutoksen viime vuosina. Tila oli ollut 20 vuotta tyhjillään ja kylmillään, kun Frans ja Laura Koivuniemi löysivät sen. Nuoripari on ahkeroinut tontilla, ja vuosi sitten he pääsivät muuttamaan taloon mukanaan esikoisensa Eemil. Frans oli 28-vuotias, kun Eemil syntyi. Hän oli aina nähnyt itsensä isänä. – En sen tarkemmin ollut ajatellut asiaa, mutta olin aina ajatellut, että meille tulee lapsia. On mukava ajatus, että Eemilille tulisi sisaruksiakin, Frans miettii. Isäksi hän kokee kasvaneensa pikkuhiljaa. – Synnytys oli hieno hetki. Sairaalassa olimme omassa onnellisessa kuplassamme. Olin suorastaan ihmeissäni, kun pääsimme kotiin ja piti itse alkaa huolehtimaan lapsesta. Vähitellen sitä on oppinut kaikenlaista vaippojen vaihtamisesta lähtien, hän sanoo. Frans on kotoisin Merikarvialta ja Laura Siikaisista. Fransin lapsuudenkoti on matkailumaatila Koivuniemen Herra ja Lauran lapsuuskoti on karjatila. – Olimme välillä opiskelemassa Tampereella. Sieltä kauempaa näimme, kuinka hienon lapsuuden olimme saaneet maalla viettää. Silloin aloimme miettiä sopivaa tilaisuutta muuttaa takaisin tänne. Aika moni muukin omasta ikäluokastamme on muuttanut takaisin, Frans juttelee. Laura lisää, että he tunsivat suorastaan sääliä kaupunkilaislapsia kohtaan. – Miten siellä pystyy edes leikkimään kunnolla? Täällä maalla on niin helppoa, kun ovista saa mennä ja tulla niin kuin haluaa. Luonnossa on tilaa ja materiaalia touhuta, rakentaa majoja ja käyttää mielikuvitustaan, hän toteaa. Frans työskentelee nykyisin vanhempiensa matkailuyrityksessä. Tekemistä riittää niin töissä kuin talossakin, jossa on edelleen pientä remontin tarvetta. – Vaikka on kiireitä, pidän tärkeänä tehdä asioita yhdessä ja olla läsnä lapselle aina, kun olen hänen kanssaan. Työni on siitä mukava, että voin ottaa Eemilin mukaani esimerkiksi, kun iltanavetassa hoidan eläimiä, hän kertoo. Frans on myös se, joka laittaa pojan iltaisin nukkumaan. – Se on meidän yhteistä aikaa. Olen muutenkin kova lukemaan, joten luen mielelläni iltasatuja. Tällä hetkellä meneillään on tosin melko erikoinen iltasatu. Frans lukee nimittäin alle kaksivuotiaalle Eemilille Väinö Linnan kirjaa Täällä Pohjantähden alla . Kiinnostuksen kirjallisuuteen hän perinyt omalta isältään Markulta, joka myös pitää lukemisesta. Heidän molempien lempilukemista olivat esimerkiksi Tarzan -kirjat, jotka on säästetty ja joita Eemilkin ehkä tulevaisuudessa ahmii. Markku on monella tavalla Fransin esikuva isänä. – Isä on rauhallinen, ja hänen mukanaan sain olla aina hoitamassa eläimiä. Juuri sellainen minäkin haluan olla, Frans sanoo. Markku puolestaan kertoo Fransin olleen helppo lapsi. – Ei Fransin kanssa tarvinnut äkseerätä. Koulunkäynnin perään piti välillä katsoa. Kolmannella luokalla hänellä oli vaikeuksia englannin kielen kanssa. Luulimme, ettei hän opi sitä millään. Onneksi sitten tulivat Pokemon-kortit. Ne olivat hänen mielestään niin mielenkiintoisia, että hän oppi kielen, Markku muistelee. Yksi juttu Markkua on jäänyt vähän kismittämään. – Frans ei koskaan innostunut omasta harrastuksestani eli kansantanssista, hän sanoo pilke silmäkulmassaan. "Vaikka on kiireitä, pidän tärkeänä tehdä asioita yhdessä ja olla läsnä lapselle aina, kun olen hänen kanssaan.