Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Uuteen totutellessa – kuulun porukkaan, jonka pelotellaan vievän kunnat perikatoon

MIELIPIDE Matkani jatkuu, nyt tosin yli 75-vuotiaiden syyllisten listoilla, porukassa, jonka pelotellaan vievän kunnat perikatoon. Todellisuus ei kuitenkaan ole näin musta. Meillä Merikarvialla on kuluvana vuonna noin 510 yli 75-vuotiasta, joista noin 11,5 prosenttia on pitkäaikaishoidossa ja noin 13 prosenttia kotihoidossa. Eli noin 75,5 prosenttia pärjäilee ihan omalla ”hoidollaan”. Toinen seikka, josta ei puhuta vanhusasiain yhteydessä, on valtionosuus kuluihin. Yli 75-vuotiaista saadaan yhteensä noin 5,3 miljoonaa. Asukashan maksaa myös itse tietyn tulotasonsa mukaisen hinnan hoidostaan. Itsestäni kunnalle tuleva valtionosuus nousi yli kaksinkertaiseksi, ja jos elän 84-vuotiaaksi, se nousee tästä 3,5 kertaiseksi. Oma äitini eli lähes 92-vuotiaaksi ja asuessaan meidän kanssamme ei kuluttanut valtionosuuttaan koskaan. Eli hän ei ollut laitoksissa eikä monisairas, jolloin hänen osuutensa meni tarvitseville. Niinhän se pitää ollakin. Olen keskustellut monen kotona asuvan ikäihmisen kanssa ja tiedän, että tämä nykyinen nouseva negatiivisuus aiheuttaa heille paljon ylimääräistä pelkoa. Useat heistä ovat fyysisesti paremmassa hapessa kuin monet työikäiset. Monet ovat myös hoitaneet lapsensa ja vanhuksensa pääasiassa itse ilman laitoksia. Puutteita oli kaikenlaisia, mutta sisulla saatiin maahan hyvinvointia. Sitä ei vain havaita tämän ainaisen valituksen takaa. Jos tämän päivän yhteiskunta joutuisi takaisin 1950-luvulle, syntyisi katastrofi. Miksi, no siksi että olemme tottuneet siihen, että yhteiskunta hoitaa kaiken meidän puolestamme, jossain jopa lasten purukumit. Tietotekniikkakin, jonka piti olla maailman pelastus, vie meiltä aikaa ja rahaa perheen kustannuksella. Onnellisuus taas luokitellaan maailmassa mammonan mukaan, siinä ei huomioida laitospaikkoja tai lastensuojelun lukuja, niitä joista on vaikea onnellisuutta löytää. Vai tuoko onnea se, mitä sananlaskussa sanotaan eli poissa silmistä poissa sydämestä? Siltä joskus vaikuttaa, vaikka itse en usko siihen. Nyt itketään syntyneiden vähäisestä määrästä. On turha syyllistää siitä nuoria naisia, jotka ehkä näkevät tilastonikkareita paremmin maailmassa lisääntyvän pahoinvoinnin ja havaitsevat, että rakkaus on kovin tuulista ja lyhytaikaista. Siihen ei aina lapsi mahdu. Monet työnantajat ovat koronan takia nostaneet kädet ylös. Kuntien on silti hoidettava asiat, ettei ajauduta kriisivaltioksi ”hyvinvointivaltion” asemasta. Nyt olisi siirryttävä valittamisesta ja syyttelystä järkevään toimintaan avoimin silmin. Sanomani on selvä; avuttomia vanhuksia tai lapsia ei jätetä heitteille. Luovutaan mieluummin turhuudesta, jota maailma on täynnä. Pirjo Koivukorpi "Yli 75-vuotiaista saadaan yhteensä noin 5,3 miljoonaa. Asukashan maksaa myös itse tietyn tulotasonsa mukaisen hinnan hoidostaan.