Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Mökin muuttamisessa vakituiseksi asunnoksi rahaa palaa ja aikaa kuluu – Paperisota yllätti pariskunnan

Pentti ja Arja Pirinen ovat mökkeilleet Merikarvialla vuodesta 1984 lähtien. Eläkkeelle päästyään he halusivat muuttaa mökkiinsä vakituisesti asumaan. Luvan saamiseen vaadittava pitkällinen paperisota yllätti pariskunnan. – Kolme vuotta sitten saimme kymmeneksi vuodeksi asumisoikeuden tähän taloon. Kesällä 2018 laitoimme vireille hakemuksen talon muuttamiseksi vakituiseksi asuinpaikaksi. Prosessi on edelleen kesken, Pentti Pirinen päivittelee. Vuonna 1995 valmistunut talo itsessään on rakennettu talviasuttavaksi ja täyttää kaikki vaatimukset. 76 asuinneliön talosta löytyvät nykyajan mukavuudet astianpesukone mukaan lukien. Viemärikin on liitetty kunnan verkostoon. Vain viralliset lupapaperit puuttuvat. – Lupasysteemi on kovin monimutkainen. Lupia on haettava sieltä ja täältä. Lisäksi tarvitaan kaavamuutos, koska mökkimme sijaitsee kaava-alueella. Rahaa tähän prosessiin on tähän mennessä kulunut yli 3000 euroa, ja lisää laskuja on varmasti tulossa. Pirisen asemakaavan muutos on parhaillaan nähtävänä kunnan verkkosivuilla. Jos hyvin käy, asuinpaikka vakinaistetaan vielä tänä syksynä. Talo sijaitsee miltei kunnan keskustassa, mutta kuitenkin aivan luonnon keskellä. – Olemme ajatelleet ennen kaikkia lapsia ja lapsenlapsiamme, joista joku voisi tulevaisuudessa ehkä ottaa paikan kodikseen. He ovat aina hyvin viihtyneet täällä, ja vierailevat edelleen ahkerasti, vaikka osa lapsenlapsistakin on jo yli 20-vuotiaita, Arja Pirinen sanoo. Vaikka pariskunnalla on asumisoikeus taloon, niin virallisissa papereissa heidän kotipaikkansa on edelleen Pori. Kiinteistönsä siellä he ovat myyneet pois. – Olemme tehneet muuttoilmoituksen, mutta maistraatti ei hyväksy tätä osoitetta asuinpaikaksemme. Veroilmoituksessakin kotipaikakseni oli merkitty Pori, Arja Pirinen juttelee. Tilanne ei kuitenkaan heitä suuremmin huoleta. Heille tärkeintä on, että on katto pään päällä, lukekoon papereissa mitä hyvänsä. Kun he 1980-luvulla hankkivat mökkitontin, alueella oli toiminut leirialue. Tontilla oli kaikkiaan 14 pienikokoista rakennusta. – Tontti oli kamalassa kunnossa. Nuoriso oli töhrinyt paikkoja, ja lasinsiruja oli kaikkialla. Vanhempanikin varoittivat meitä hankkimasta tätä tonttia, alun perin Trolssin kylästä kotoisin oleva Arja muistelee. Pariskunta näki kuitenkin tontin mahdollisuudet, ja pian muukin suku ihastui paikkaan. Kun katselee mökkipaikkaa tänä päivänä, ei ihmettele yhtään, miksi Pentti ja Arja haluavat asua paikassa vakituisesti. Paikkahan on maan päällinen paratiisi. – Täällä on aina jotain puuhaamista. Ei tule aika pitkäksi, Pentti Pirinen juttelee. Liian kovaa työmaata he eivät ole itselleen luoneet. Jyrkkä rinnetontti on enimmäkseen luonnontilassa, jonka ruohoa ei tarvitse leikata. Kaunis kukkaniitty houkuttelee pörriäisiä. Tontilla kasvaa paljon mustikoita ja puolukoita. Kasvimaata he eivät ole pihamaalle tehneet, mutta kasvihuoneessa pullistelee tomaatteja ja kurkkuja. Mökin ikkunasta he seuraavat mielellään tontilla liikkuvia peuroja. – Tällä seudulla ei ole ilveksiä, joten ilvesten on täällä turvallista liikkua. Meillä on peurojen ruokintapaikka. Riistakamerasta näkee, että peurat vierailevat tontilla joka päivä. Päärakennuksen lisäksi tontilla on vierasmökki, kota, saunoja ja lato varastokäytössä. – Tämän vanhan ladon hirteen on kaiverrettu vuosiluku 1871. Siirsimme sen tänne aikoinaan Tuorilasta. Vierasmajan lasikaappi on täynnä pokaaleja. Selviää, että talon isäntä on harrastanut jousiammuntaa. Vuosien varrella hänelle on kertynyt monta talja-ammunnan Suomen mestaruutta. – Tässä on vain osa palkinnoista. Suuren osan olen lahjoittanut, hän sanoo. Jokirannassa pariskunnalla on kaksi saunaa. Toinen on tavallinen sauna ja toinen savusauna. Laiturilta Pentti Pirinen heittelee leivänpaloja kaloille. Vedessä alkaa hämmästyttävän kova kuhina. – Kyllä tässä joessa kaloja riittää. Isompia vonkaleita käyn pyydystämässä merellä. Yli hehtaarin suuruiselle Kalpakanmäen tontille mahtuu yksi paikkakunnan historiasta kertova paikka. Muutaman kymmenen metrin päässä talosta on kallio, jonka päällä punakaartilaiset saivat surmansa vuonna 1918. Kallioon on hakattu kirjaimia, joista on vaikea saada selvää. – Pari vuotta sitten tämä kallio putsattiin. Kalliosta löytyi vuosiluku 1918 ja tekstistä selvisi, että tässä oli murhattu punakaarti. Silloin oli suunnitelmissa pystyttää tähän muistomerkki, mutta se hanke on vielä kesken. Minulle muistomerkin pystyttäminen sopisi aivan hyvin, Pentti Pirinen sanoo.