Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Lintujen tarkkailija tuntee kevään – Nämä ovat Merikarvian parhaat tarkkailupaikat

Vassalta kotoisin olevan Petri Hakosalon voi tavata toukokuussa usein Kräsoorassa tai Ouraluodolla lintuja tarkkailemassa. Bongaajaksi Hakosalo ei itseään nimitä, vaikka hänen nimensä on Satakunta Openin pinnalistalla. Lintuhavaintoja miehellä on tältä keväältä 155 ja niistä 85 on nähty Merikarvialla. Petri Hakosalon lintuharrastuksen juuret juontavat vuosikymmenten taa kotivintille. Nimittäin sieltä hän löysi alakoulun aikaisen ruutuvihkonsa, mihin oli merkitty lintuhavaintoja ja piirrelty niiden kuvia. Muutama vuosi sitten harrastus virisi voimalla uudelleen, kun siihen yhdistyi valokuvaus. Lintumiehellä pitää olla mukanaan kunnon kamera, kaukoputki ja kiikari. Silloin koko merimaisema saa uusia ulottuvuuksia kaukana kivillä tepsuttavien lintujen muodossa; pääseepä vielä tarkkailemaan niiden soidintanssejakin. Kräsooran takarannalta saatiin seurata kahden uljaan silkkiuikun keväistä kuhertelua. Jos kalustoon kuuluu vielä pienempi kamera, saa sillä näppärästi kuvattua vaikka pikkulinnun kaukoputken läpi. Jos vielä on tallentanut lintukirjan kännykkään, voi samalla kuunnella ja vertailla lintujen ääniä. Kaiken tämän jälkeen on helppo uskoa, että linnut vievät miehen ja naisenkin mennessään. Valokuvaamalla siivekkäästä jää tallenne, millä voi todistaa havaintonsa. Videon kautta voi opetella lintujen ääniä. Hakosalo toteaa, että Merikarvian parhaita tarkkailupaikkoja ovat Ouraluoto, Kräsoora ja Merikarvian pohjoisosa. – Kräsooran saaren päähän kannattaisi tehdä lintutorni, mikä sopisi miljööseen kuin nenä päähän. Tornin voisi pystyttää yhdessä useimpien toimijoiden kanssa. Toukokuu on lintujen muuttoaikaa, jolloin retkeilijät ja lintujen tarkkailijat heräävät talvihorroksestaan. Keväällä ei ole vielä punkkeja, hyttysiä eikä hirvikärpäsiä. Lehtikään ei ole vielä puussa, joten näkyvyys on parhaimmillaan. Lintujen muuttoa on mielenkiintoista seurata ja tilastoida vaikkapa tutkimalla, milloin kirjosieppo saapuu. Alkukevät on myös hyvää aikaa opetella tunnistamaan lintujen ääniä, sillä lajeja ei ole vielä silloin kovin paljon. Ensimmäisenä tulevat kiurut ja peipot.  Alkukesästä nautitaan kauneimmista lintukonserteista, sillä heinäkuussa pesimäaikaan lintumaailma hiljenee ja silloin ilmoille kiirii lähinnä lintujen varoitus- ja poikasääniä. Hakosalo retkeilee mielellään myös Merikarvian pohjoisosassa, missä hän on nähnyt jopa valkoselkätikkaparin. Lintutarkkailu harrastuksena vaatii myös ennakkoluulotonta mieltä, sillä Petri Hakosalo kertoo yöpyneensä esimerkiksi Pomarkun suon lintutornissa. Portugalissa hän oppi tuntemaan varpusta pienemmän mustapäätaskun, kunnes törmäsi pikkuruiseen lintuun uudemman kerran Nyytäinnevan pellolla. – Se oli aika hieno havis; silloin bongareita tuli Porista asti. Havainnoista ilmoitetaan pääsääntöisesti WhatsApp -ryhmässä. Lintumies kokee välillä hienoja hetkiä ja Hakosalo on löytänyt jopa kalasääsken pesän. Tekele oli tippunut alas ja lintuharrastajat olivat korjanneet sen laittamalla pesän päälle ristikon ja siihen sammalta. Lintu oli jo istunut odottamassa kuin odottaen remonttimiehia saapuvaksi. Hakosalo kertoo, että hän löysi tämän pesän vasta kun näki merikotkan lentelevän ja kalasääsken lähtevän sen perään. – Seurasin kaukoputkella, minne kalasääski menee ja vähän myöhemmin näin kaksi lintua puussa istumassa. Petri Hakosalo lupasi, että hän voisi ensi keväänä ohjata Ouraluodolla jopa yli yön mittaisen linturetken/-kurssin, missä opeteltaisiin myös lintujen ääniä. Tällä Kräsooran retkellä nähtiin yksi koira ja 54 eri lintua, joista mukavin ääni oli laavun lähellä säksättäneellä hernekertulla.