Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Päätoimittajalta: 85 prosenttia tehyläisistä on miettinyt alan vaihtoa – Nyt tarvitaan lisää palkkaa, että joku hoitaa meidät jatkossakin

Nykyisessä keskustelukulttuurissa argumentointi kääntyy "mun iskä on vahvempi kuin sun iskä" -tasoiseksi lällättelyksi. Perustelut vain puetaan jargoniin, jossa isä-sana korvataan tuottavuudella, ja vahvemmuus mitataan vientiteollisuuden euroilla. Kevään työmarkkinakierroksesta on povattu ennätyksellisen hankalaa, suorastaan ultravaikeaa. Vääntöä ei käydä perinteiseen tapaan vain työntekijöiden ja -antajien välillä. Niin sanotulla liittokierroksella työmarkkinoiden molskilla painivat myös työntekijäliitot keskenään. Ne yrittävät selättää toisensa mielikuvien kamppailussa vääntämällä siitä, kenen työ on tärkeintä. Sinun? Minun? Vai jonkun muun? Seurauksena on monenlaista: Lakon uhkia, järkäleen kokoisia kiviä tuoreen hallituksen alkutaipaleella, kipakkaa keskustelua, tunnekuohuja ja juupas-eipäs-väittelyä. Kyse ei ole vain siitä, kenen työ koetaan tärkeimmäksi. Kolikolla on myös kääntöpuoli. Jos jokin työ tulkitaan muita tärkeämmäksi, se taas tarkoittaa sitä, että toinen työ tulkitaan vähemmän tärkeäksi. Kuulostaako hankalalta? Ei ihme, sillä sitä se myös on. Tehy ja sen puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on jo pitkään vaatinut hoitoalalle omaa palkkaohjelmaa, jolla Tehyn jäsenten palkkavinoutumaa oikaistaisiin 2020-luvulla pitkäjänteisesti. Kunnianhimoinen tavoite on, että tehyläisten palkkoja kohotettaisiin tulevina vuosina 1,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin yleisellä tasolla, siis miesvaltaisilla aloilla. Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto pääsivät pitkän vatvomisen jälkeen sopimukseen, joka nostaa kahden vuoden sopimuskaudella palkkoja 3,3 prosenttia ja siirtää kohutut kiky-tunnit historiaan teknologia-alalta. Vertailukohta on nyt valmiina. Miksi ihmeessä sosiaali- ja terveysalalla pitäisi tinkiä vaatimuksista? Naisvaltaisuuden vuoksiko? Ei, eikä myöskään siksi, että epätasa-arvo katoisi jotenkin itsestään. Hoitajien tyytymättömyys näkyy siinä, että 85 prosenttia – siis lähes kaikki – ovat miettineet alan vaihtoa. Osuus on niin iso, että oikeastaan ei voi kysyä, onko palkankorotuksiin varaa. Jotta joku hoitaa meidät jatkossakin, pitää kysyä, onko vara olla korottamatta? Uhka työvoimapulasta ei korjaannu itsestään. Tarvitaan arvostusta, joka näkyy myös tiliotteessa. "Miksi ihmeessä sosiaali- ja terveysalalla pitäisi tinkiä vaatimuksista?