Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Toimittajalta: Popsi popsi porkkanaa – kasvissyönnistä tulee valtavirtaa

Kasvissyönti ei enää nykyään ole mitään hippien hörhöilyä. Nykyisin jopa armeija marssii kasvisten voimalla. Niinisalon varuskunnassa syödään kasvisruoka-aterioita kahdesti viikossa. Kasvisruoka on suosionsa huipulla. Kaupoissa on huomattu, että entistä vähemmän menee lihaa kaupaksi. Elintarviketeollisuus on kehittänyt kaiken maailman tuotteita kasvissyöjille. On mifut, tofut, härkikset, nyhtökaurat ja mitä niitä onkaan. Totta puhuen en ole noihin juurikaan tutustunut, mutta suunnitelmissa se on. En niinkään usko pelastavani maapalloa syömällä kasvisruokaa, mutta olen kuullut erittäin luotettavalta taholta, että kyseiset tuotteet ovat yllättävän maukkaita. Sehän on pääasia ruoassa; sen pitää olla herkullista. Tänä kesänä pari saksalaista liftaria päätyi kotimme yöksi. He sanoivat olevansa kasvissyöjiä ja kehuivat linssikeiton olevan maukasta ruokaa. No, meiltä löytyi kaapin perukoilta avaamaton pussillinen linssejä. Erittäin epäluuloisena kaadoin linssit kattilaan ja hauduttelin keittoa. Yllätys oli melkoinen, sillä keitto oli superhyvää. Tulihan sitä itsekin nuoruusvuosina harrastettua kasvissyöntiä. Siihen aikaan se oli jotenkin hienoa ja erikoista, sellaista älykköpiirien puuhaa, mutta lopulta lihanhimo vei voiton. Nyt olen kuitenkin uudestaan alkanut miettiä lihan syömisen vähentämistä. Enemmän kuin ilmastonmuutoksesta olen huolestunut omasta terveydestäni. Toiseen jalkaan on jo alkanut ilmestyä sellaisia sinertäviä pullistumia. Nuo rumat merkit kertovat siitä, että verisuonet alkavat vähitellen tukkeutua. Niin ihania kuin esimerkiksi pekoni tai meetvursti ovatkin, niin onhan niissä ihan järkyttävät määrät epäterveellistä ihraa. Vanha sanonta kuuluu, että ihminen on sitä, mitä hän syö. En ole varma, mitä tämä oikein tarkoittaa, mutta en halua olla sika sen enempää kuin kanakaan. Hindut puolestaan eivät koske naudanlihaan. He rakastavat lehmiä, ja heidän mielestään lehmän syöminen on kuin söisi oman lempeän äitinsä. Totta puhuen naudanliha on kovin vaikeasti sulavaa. Joissakin maissa syödään koiranlihaa. Suomessa sitä pidetään outona. Tavallisen ihmisen elämä aiheuttaa nykyään yhä useammin pöyristyneitä kommentteja. Mahtaako lihan syönnille käydä lopulta samoin?