Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Ilmastotuska tuntuu liian painavalta maitotilallisen harteilla – ”Antakaa aikaa, olemme mukana talkoissa, joissa jokainen voi kantaa vain oman kokoisensa vastuun”

Keittiön pöydän ääressä on monet maailmat parannettu. Nyt Merikarvialaisen pöydän äärellä ollaan haasteen edessä. Nuori maitotilallinen on totinen. Tuntuu, että häneltä odotetaan ilmastonmuutoksen eteen liian suuria uhrauksia, koko elinkeinoa. Keskustelu ilmastonmuutoksesta ei tunnu reilulta. On tunne, että muutoksia vaaditaan liian nopeasti ja siihen vaikuttavia asioita nostetaan esiin liian suppeasti. Pöydän ääreen on lyöttäydytty sen jälkeen, kun Johanna Riihiaho kirjoitti aiheesta Facebook-tililleen julkisen kannanoton. –Saisitpa kerrottua, että olemme ehdottomasti mukana ilmastotalkoissa, ja haluamme tehdä sitä yhdessä muiden kanssa. Jokainen voi ottaa vain oman kokoisensa vastuun, Johanna Riihiaho sanoo toiselta puolelta pöytää. Aviomies Jouni Riihiaho on hiljaa vieressä ja myötäilee. Jokin aika sitten hän on avannut keskustelun totuudella, että on aina halunnut olla maajussi. Sitä varten on hankittu kunnon koulutuskin. Jouni ei pane pätkääkään hanttiin, kun vaimo kertoo nähneensä selvän muutoksen miehessään viime kuukausien aikana, jolloin syyllistävä keskustelu nautataloudesta on vellonut. Yhdessä päädytään siihen, että tunne on lannistumista syyllistämisen edessä. Yhdessä on tehty muutakin kuin huolehdittu isännän jaksamisesta. Viisi vuotta aiemmin otettiin tila sukupolvenvaihdoksella hoidettavaksi. Aikomus oli laajentaa 20 lypsävän tilasta 50-60 lypsävän tilaksi piankin. Tuli maailmanpolitiikka syliin. Ukrainan kriisi laski vientimaidon hintaa 30 prosentilla. Sitten tulivat kaksoset kaksivuotiaan isoveljen sisaruksiksi. Investointia viivästettiin. Kolmas niitti, joka johti investointihaaveiden jättämiseen, tuli puolisen vuotta sitten. Se oli maailmanlaajuinen ilmastotuska, joka tuntui kaatuvan pienen maitotilan niskaan Pohjolan perukoilla. –Maidontuotanto ja nurmiviljely on monimutkainen prosessi, joka yltää bakteeri- ja entsyymitasolle asti. Puhutaan lehmän metaanipäästöistä, mutta eihän se ole ainut asia hiilijalanjälkeä laskettaessa. Pitää ottaa huomioon myös hiiltä sitovat elementit, Jouni sanoo. Riihiahon tilalla viljellään nurmea. Siitä jää reippaasti yli oman tarpeen ja Jounin kertoman mukaan Porin hevosista suuri osa nakertaa Riihiahon tilan heinää, sitä hiiltä nielevää. –Kun ei itsekään tiedä koko pellossa tapahtuvaa prosessia, silti joku asiaa tuntematon ottaa pelkkien mielikuvien varassa raskaasti kantaa. Se kantaa ottava on saattanut nähdä joskus lehmän, vai oliko se sittenkin hirvi, Jouni hymähtää. Kumpikin haluaa yhteen ääneen keskustelun pohjaksi tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Esiin haetaan esimerkiksi tutkimusta siitä, miten panimoista yli jäävän hiivan syöttämisen on koettu vähentävän lehmän metaanipäästöjä. Muitakin ruokintaan liittyviä tutkimuksia on käynnissä. Puhutaan siitä, miten biokaasu on valtava potentiaali tuli se sitten pellosta tai lehmän lannasta. Ja miten jo nyt tiedetään, että maitolitra tuotetaan meillä yli tuplasti puhtaammin kuin jossakin muualla. –Yksi syy tähän on juuri se, että Suomessa syntyneet sonnivasikat kasvatetaan syötäviksi ja ne ovat ikään kuin maitotilojen sivutuote, Jouni sanoo. –On paljon mahdollisuuksia, hän sanoo ja pyytää vain aikaa keskustelulle yhteisten ratkaisujen löytämiseksi. –Tuntuu niin väärältä, että joku ulkopuolinen taho vaatii ilman tutkimustietoa radikaaleja päätöksiä, Johanna sanoo ja pyytää itse kutakin miettimään valintojaan. –Jos päätettäisiin ensin vaikka ostaa kotimaista tuotantoa, hän sanoo. Oman kokoinen vastuu tulee keskustelussa esiin kerran jos toisenkin. Maitotilallisen kotitalous on miettinyt jo ennen suurinta ilmastotuskaa tarkoin sitä, miten se haluaa kuluttaa. Suomalaisten ylikulutuspäivä huhtikuun kuudentena tulee yleistietona esiin heti kuluttamisesta puhuttaessa –Meillä kierrätetään jätteet tarkasti. Pahvit ja metalli viedään niille kuuluville paikoille. Maataloudesta tulevat muovit saadaan kohta kierrätettyä kuuden kilometrin päässä aloittavalla laitoksella, Jouni kiittelee. – Biojäte on melkoinen ongelma sekajätteen joukossa. Sen vuoksi kompostoimme. Lasten vaatteissa saattaa olla jo kolmannen käyttäjän nimi merkittynä, Johanna jatkaa. Talo lämpeää omasta metsästä saatavalla hakkeella. Siihen on tehty remontti ennen kuin sinne muutettiin edellisen polven jälkeen sisään neljä vuotta sitten. Keittiön kaapistot ja esimerkiksi yläkerran portaat ovat kirpputorilöytöjä. –Meillä on ajatus, että meitä varten ei tarvitse aina tehdä uutta, Johanna sanoo. Kun hän kertoo pitävänsä ruokahävikin mahdollisimman pienenä, antaa kaksivuotias Aapo tästä todisteen. Valokuvaaja haluaa maitolasiin vähän täydennystä kuvausta varten. Äidin kysyessä pojalta, haluaako hän lisää, poika pysähtyy miettimään. Pienelle ihmiselle ei selvästikään ole annettu lisää ruokaa tai juomaa astiaan jossa vielä on nautittavaa. Poika tekee päätöksen. Hän haluaa lisää, mutta juo ensin lasinsa tyhjäksi. Aapon pieni ele kertoo kaiken. Pitää ottaa vain se määrä, jonka tarvitsee ja jaksaa nauttia. Pullasta toki jäi vähän, mutta se jätettiin kohta kotiin tulevalle kaksoissiskolle Elsalle . Se pöytään jäänyt suurempi pala tarjotaan sitten Elsan kanssa saapuvalle neljävuotiaalle Niilolle . kotimainen hiilijalanjälki Lehmä syö hiiltä nielevää kotimaista heinää ja pieree vähemmän kuin ihminen Tuottajilla on kova tehtävä saada oma tietonsa kuluttajien tietoisuuteen. Hesburgerin omistaja sanoo, että käyttäisi ravintoloissaan suomalaista naudanlihaa, jos ne söisivät suomalaista nurmea. Helsinkiläisen naudanlihasta kokonaan luopuneen Unicafen vastaava kertoo haastattelussa, että suomalainen lehmän ruuasta vain neljä prosenttia on nurmea. Esimerkit ovat ProAgrian nurmenviljelyn huippuasiantuntija Jarkko Storbergin antamia. Hän on seurannut hämmästellen kiihkeää keskustelua hiilijalanjäljestä. Tuottajilla suuri savotta edessä tuoda oma tietonsa kuluttajien tietoisuuteen. Sen, että kotimaista nautaa syötetään pääasiassa kotimaisella nurmirehulla, joka on kasvaessaan melkoinen hiilinielu. Loppu rehukin on kotimaista. –Nyt halutaan isoon ongelmaan ratkaisua kovin pienistä asioista, hän tuumaa. Yleinen käsitys tuntuu rinnastavan suomalaisen mansikin eteläamerikkalaiseen pelkästään lihan vuoksi kasvatettavaan maissilla ja soijalla ruokittavaan nautaan. Sen lihan kun kuljettaa Suomeen syötäväksi, hiilijalanjälki onkin jo jotakin muuta kuin kotimaisen vaihtoehdon. –Meillä leijonanosa syötävästä naudanlihasta tuotetaan lypsylehmien sonnivasikoista. Se soijalla ruokkimisen tieto, joka kuuluu toiseen maailmaan, on mennyt kyllä hyvin perille Storberg sanoo. Hän myös kertoo, että esimerkiksi Tanskassa kyseiset sonnivasikat vain tapetaan heti syntymänsä jälkeen syömättä, koska niiden kasvattaminen ei ole tanskalaislaskelmien mukaan kannattavaa. –Suomalaisen naudan ravinnosta 50-70 prosenttia on suomalaista nurmea, eikä se syö tippaakaan soijaa, hän vielä täsmentää. Hänen mukaansa suomalaisen naudanlihan hiilijalanjälkeä laskee juuri se, että maidontuotannon sivutuotteena syntyneet sonnivasikat syödään. Storberg muistuttaa, että kohu hiilijalanjäljestä on meillä kovin uutta. –Kylmä totuus on, että meillä ei ole vielä pitkäaikaisia tilastoja hiilen sidonnasta ja maitokarjan tai lihakarjan hiilijalanjäljestä. Se tosin tiedetään, että kivennäismailla nurmi sitoo 2000 kilogrammaa hiiltä hehtaaria kohden vuodessa. –Lehmän tuottama metaani eli kasvihuonekaasu tulee sen suusta, ei peräpäästä. Märehtivä lehmä pieree vähemmän kuin ihminen. Nyt voi jo sanoa, että ravinto sitoo suuren osan sen tuottamasta metaanista. Ja ravinnolla pyritään vaikuttamaan myös tuotetun metaanin määrään. Valio on julistanut tavoitteekseen sen, että maidontuotanto on hiilineutraalia vuonna 2035. Storberg luettelee, että lehmä syö nurmen lisäksi rypsiä ja rapsia valkuaisen saannin takaamiseksi ja tulevaisuudessa enemmän myös hernettä ja härkäpapua. Hän on vähän huolissaan näiden kasvien viljelyaloista. Nyt pitäisi saada lisää hehtaareja, jotta valkuainen vastakin tulisi kotoperäisistä tuotteita kokonaan. –Energiaa saadaan lisää rehukaurasta, -ohrasta ja -vehnästä. Ensin oli punaisen lihan syönti paha asia. Tästä katseet kääntyvät lihan alkuperään eli maitoa tuottaviin eläimiin. Maito on siis pahasta maapallon hyvinvoinnille. Mennään ketjussa eteenpäin ja päädytään heinäpeltoon. Hienommin sanottuna puhutaan nurmiviljelystä. Nurmiviljely on se, jolla annetaan vasta-argumentteja niille, jotka lopettaisivat nautojen pidon Suomesta kokonaan. Storberg korostaa, että nurmi sitoo hiiltä. Sen juuristo jää syviin kerroksiin. Koska peltoa muokataankin vain neljän tai viiden vuoden välein, siitä ei vapaudu ilmaan hiiltä. Niille, jotka haluavat nurmialueillekin viljan viljelyä, Storbergilla on omat argumenttinsa. –Kylmä totuus on sekin, että meillä viljan viljely on epävarmaa. Pohjoisessa ainoa vaihtoehto peltoviljelylle on nurmi. On tietysti niitäkin, jotka kyseenalaistavat maataloustuotannon Suomessa kokonaan. – Kun mentiin Euroopan unionin jäseniksi, silloinen maatalousministeri Heikki Haavisto neuvotteli eurooppalaisten jäärien kanssa samaisesta asiasta. Että pitääkö meillä näin huonoissa olosuhteissa tuottaa mitään, Storberg muistelee. –Haavisto sanoi siinä pöydässä, että ilman omavaraisuutta olisimme viimeisen sadan vuoden aikana kuolleet jo kaksi kertaa nälkään. seuraukset Tänäänkin joku lopetti maidontuotannon Viimeksi kuluneen vuoden aikana joka ikinen päivä Suomessa 1,5 tilaa lopetti maidontuotannon. Viimeksi kuluneen vuoden aikana joka ikinen päivä Suomessa 1,5 tilaa lopetti maidontuotannon. Syyskuun lopussa maitoa tuotettiin enää 5884 tilalla, kun tasan vuosi sitten maidontuottajia oli vielä 6432. Meijereihin vastaanotettu maitomäärä ei kuitenkaan tuona aikana paljon laskenut, vain miljoona litraa. Suomalaista maitoa kulki tiloilta meijerien kautta ruokapöytiin melko tarkkaan 180 miljoonaa litraa. –Muutos on jatkunut tosi rajuna jo pidempään. Tilojen määrä vähenee, mutta tuotantolitrat kertovat, että tilakoko myös kasvaa, Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari Jaana Kyyrä pohtii biotalouden tilastojen äärellä. Suomi on edelleen maailman eniten maitoa asukasta kohden käyttävä maa.