Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Waldenströmin yli 700-sivuinen teos herättää mielenkiinnon – Merikarvialla aistit yhä Sastmola-tunnelmaa

MERIKARVIA Hieno, kattava ja kiinnostava. Sastmola svenska ortnamn och bebyggelsehistoria on nyt kovissa kansissa. Merikarvialaisille Halluskeri, Riispyy, Köörtilä ja Trolssi ovat arkea, mutta tutkijaa kiinnosti paikoin villistikin historian kartoista käyttöön muuntuneet nimet. Nimien alkuperälle voi löytyä useampi selitys aina sieltä ruotsalaisen asutuksen alkuajoilta 1200-luvulta lähtien, kuten maanmittausalalta kirjailijaksi ryhtynyt 6. vastaavan teoksen tehnyt Stellan Waldenström sai todeta. Valtavan työmäärän tehnyt kirjailija valmisteli teosta ensin tausta-aineistoon perehtyen pari vuotta. Toiset kaksi vuotta meni teosta kootessa kansiin. Tutuiksi tulivat maanmittaushallituksen dokumentit, kirkonkirjat, henkikirjoitusdokumentit ja nimiarkistot. – Minua kiinnostaa koko Pohjolan alue, kirjailija totesi motiivistaan perehtyä rannikon historiaan Rauma seuraavana kohteenaan. Teokseen päätyi lopulta 2437 ruotsinkielistä paikannimeä Merikarvialta ja 131 nimeä Siikaisista, joka oli kappeliseurakunta vuoteen 1861 asti. Vahvinta ruotsinkielistä aluetta Merikarvialla oli Kasalassa. Kasabölessä oli ruotsinkielinen kansakoulukin vuosina 1898-1967. Pelkästään Kasalan alueelta nimiä on teoksessa yli 600. Grund- ja stricka- päätteiset sukunimet kielivät vaarallisista karikoista ja hyvin erilaisista koskipaikoista. Entä kukapa olisi arvannut, että Länttäkosken alkuperä on ruotsinkielisen alueen Ländstäde perua. Kulhu puolestaan juontaa juurensa Gullhuvudista. Ouran saariston ja mantereen väliin jäävä alue on vääntynyt Viitamereksi, mutta oli 1800-luvulla Vita Märren. Taustalta löytyy selityksiä merimerkeistä väylien kohtaamispaikassa, mutta paikalliset tietävät myös että myrskyllä meri muuttuu valkoiseksi. Tiistaina valtuustosalissa julkistetut teos sai juhlavat julkaisupuitteet, kun Merikarvia-Seura järjesti tilaisuuteen puheenjohtajansa Lauri Hakosalon johdolla avainhenkilöitä. Paikalla oli itse kirjailijan lisäksi teoksen taittanut Aarne Seppälä , diplomaatti Pekka Harttila , Porin ruotsalaisen kulttuurisäätiön puheenjohtaja Erik Rosenlew ja arkistonhoitaja Tarja Laine sekä Merikarvian kenties ainoa ruotsinkielinen Hannes Peltomäki . Teoksesta kiinnostuneet parikymmentä henkilöä sai oman teoksensa kirjailijan signeerauksella. Kasalan entisen koulun omistajia edusti Harri Lehtimäki. – Teos yllyttää keskustelemaan vielä pitkään, arveli Hakosalo opuksen herättämän mielenkiinnon perusteella. Mitä Merikarvian ruotsalaisuudelle sitten oikein tapahtui. Se tavallisin sukunimi Nygård on pitänyt pintaansa. Vielä löytyy myös Västerbackoja, mutta monet nimet kuten Granqvist käännettiin suomeksi Hakosaloksi. Rågel muutettiin vuosikymmenten saatossa Ruissaloksi, vaikka itse asiassa ruis-sanalla ei ollut mitään tekemistä Rågel-nimen kanssa. Sisämaassa Kugg kääntyi Viertomaaksi ja Svansby Joutsenvirraksi, jota sukunimeä kantaa enää muutama Kuvaskankaalla. Pelkästään vuonna 1935 yli 1000 merikarvialaisten sukunimeä suomennettiin Meikarvian kunnannsihteeri Hemminki Hakasalon johdolla. Hän itse käänsi oman sukunimensä Hackzellista Hakasaloksi. Vuoteen 1936 Merikarvia oli vielä virallisesti kaksikielinen. Valtion esityksestä kaksikielisyys päädyttiin lakkauttamaan. Sastmola on silti pysynyt kunnan ruotsinkielisenä nimenä, vaikka 1990-luvulla sen poistamisesta jo keskusteltiin. Merikarvia-Seuran puheenjohtajana Lauri Hakosalo kiinnostui pohtimaan, pitäisikö osa tiennimistä palauttaa ruotsinkieliseksi. Palosaarentie erityisesti olisi paikallaan muuttaa Brändöntieksi. Entä se Oloneuvoksentie, johon kirjailijakin viittaa. Aikoinaan kun kirkkoon päästiin vielä veneillä soutamalla, niin perusteltua olisi kirjailijan mielestä jos tien nimi perustuisi merimerkkiin. Niin montaa asukasta, sukua, tilaa ja kylää teos koskettaa, että esityksiä niin teiden kuin sukunimien palauttamiseksi voi tulla useita.