Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Toimittajalta: Kuuntele sukusi vanhimpia

Iän karttuessa ihminen alkaa yleensä kiinnostua edes jollakin tavoin omista juuristaan. Vaikkapa vain sen verran, että tuntisi omien vanhempiensa tarinan. Minkälainen lapsuus heillä on ollut, missä he ovat tavanneet, mikä tulevassa puolisossa on erityisesti viehättänyt. Monenlaisia kysymyksiä herää usein vasta silloin, kun se on jo myöhäistä. Ei ole enää keltä kysyä. Tuntuu kuin yhteydet menneisyyteen olisivat lopullisesti katkenneet, kun ei voi muistella edes omaa lapsuuttaan ja nuoruusvuosiaan pikkusiskonsa kanssa. Ei voi jakaa yhteisiä muistoja kenenkään kanssa. Ei muistella perheen kesämatkoja sukulaisiin, eikä viisaan enon luona vietettyjä kesäpäiviä koulua varten kasveja keräten. Silloin kyllä aina paistoi aurinko Suvasveden rannalla Mustinlahdessa! En liene ainoa, joka toivoisi saavansa vanhempansa takaisin edes tunniksi kuullakseen heidän elämästään ennen perheen perustamista ja lapsia. Äitini lapsuuden tapahtumista olen onneksi perillä melko hyvin äidin itsensä kertomana, mutta myös sukulaistätien ansiosta. Osa tädeistäni on kirjoittanut savolaisissa maisemissa vietetystä lapsuudestaan muisteluksiaan lapsiensa tai lastenlastensa patistamina tai haastattelemina. Onneksi äidilläni oli useita sisaruksia. Savolaisina he ovat olleet puheliaampia kuin hämäläisen isäni suku. Onneksi siltäkin puolelta joku innokas sukututkija on tehnyt selvitystä, mutta sitä lukiessa suurin osa ihmisistä on ihan outoja. Yhteydenpito isänpuolen serkkuihin on jäänyt jo vuosia sitten hänen ainoan veljensä kuoltua. Sukututkimuksesta kiinnostuvat onneksi nykyään yhä useammat, ja tulevilla sukupolvilla on nykyistä enemmän tietoa saatavilla. Eri asia on, kiinnostaako se tätä nörttipolvea. Ongelmaksi taitaa tulla myös se, ettei kohta enää ole mitään, mihin pohjata niin suku- kuin historiankin tutkimusta. Kukaan ei kirjoita enää kirjeitä, joista tutkijat voisivat saada tietoa arkisistakin asioista. Veikkaan, ettei tulevaisuudessa voida enää tehdä aikakaudestamme esimerkiksi televisiossa vastikään tulleen Kuninkaittemme jäljillä ohjelman kaltaisia historiallisia ohjelmia. Ohjelmassa saattoi nähdä, millainen käsiala vaikkapa Kustaa Vaasalla tai hänen pojallaan Juhana-herttualla oli. Sen ajan virallisten kirjeiden ja ohjeiden alareunassa roikkuu myös vaikuttava kokoelma kunkin asianosaisen sinettejä. Luojan kiitos, että arkistoista löytyy tällaisia aarteita! "Sukututkimuksesta kiinnostuvat onneksi nykyään yhä useammat.