Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät

Suomalaisessa kesäteatterissa kuuluu ponteva ääni yleisöstä: ”Ei keskeytetä, meillä on sateenvarjot!”

Taas on se aika vuodesta kun kesäteatterin tekijät ovat kaivaneet villahousunsa ja pilkkihaalarinsa kaappista ja rientäneet eriasteista innostusta puhkuen ulkoilmateattereiden lavoille, viimeistelemään tulevan kesän näytelmää. Arvostaa täytyy jälleen tätä meidän suomalaisten intoa tuottaa joka niemen notkoon ja saarelmaan oma kesäteatteripläjäys. Vaikka näytäntökauden aikana taivaalta sataisi vaakaan vettä, räntää ja rupisammakoita, sinne me riennämme, joko katsomoon tai lavalle näyttelemään vuosi toisensa jälkeen. Kesäteatteri on suomalaisten kestosuosikki vuosikymmenestä toiseen. Itsekin monta kertaa kesäteatterin pyörteissä pelmunneena, en kadu yhtäkään suloista suvea, jonka olen teatterin muodossa Thalian alttarille uhrannut. Varsinkin näin jälkeenpäin on ihanaa muistella kaikkia niitä koomisia tai vähemmän huvittavia tilanteita, joita olen kesäteatteria tehdessä kokenut. Mittava määrä ihania, kamalia sekä myös täysin painokelvottomia sattumuksia. Paljon pitää myös kutinsa sanonta: Aika kultaa muistot. Huvittuneena ja lämmöllä muistelen myös yleisön sinnikkyyttä pysyä katsomossa näytelmän alusta loppuun saakka, tilanteesta riippumatta. Eräänkin kerran kun vettä tuli taivaan täydeltä, eikä suojaa ollut sen paremmin näyttämöllä kuin katsomossakaan, me näyttelijät yritimme ehdottaa esityksen keskeyttämistä mutta silloin yleisöstä kuului ponteva rouvashenkilön ääni: ” Ei keskeytetä, meillä on sateenvarjot!” Mikäs siinä sitten, jatkettiin vaikkei vastanäyttelijän repliikeistä saanut sateen kohinalta juurikaan selvää. Pari kertaa joku yleisön joukossa on saanut sairaskohtauksen. Sitten vain odotellaan hiljaisuuden vallitessa ja toivotaan ettei olisi kovin vakavaa. Sairastunut viedään ambulanssiin, jonka jälkeen näytelmä jatkuu, vaikka näyttelijöiden ja ehkä yleisönkin takaraivossa nakuttaa ajatus poisviedyn henkilön kohtalosta. Tavallaan siinäkin tilanteessa kiteytyy pienoiskoossa koko ihmiselo, vaikka joku poistuu, elämä jatkuu, autot kulkevat, maailma pyörii radallaan. Muistan myös kahden esityksen päiviä, jolloin esitysten välissä pulahdettiin virkistävän jääkylmään mereen. Hauskat muistot ovat päällimmäisinä, kaikki se tekemisen ilo, yleisön innostus, yhdistävä nauru ja syvä liikutus näytelmän henkilöiden ja katsomon välisen vuorovaikutuksen toimiessa ja energian välittyessä näyttämöltä katsomoon ja katsomosta näyttelijöille. Menkäämme siis nauttimaan kesäteatterista jälleen sankoin joukoin, onhan se jo suomalainen kansanperinne. "Mittava määrä ihania, kamalia sekä täysin painokelvottomia sattumuksia.