Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Oletko sinäkin joskus raivon partaalla? Äärimmäisistä tunteista syntyi bisnesidea

Lyöjää pyydetään keskeyttämään, mutta leka heilahtaa yhä uudelleen. – Sitä on vaikea lopettaa, kun vauhtiin pääsee, selittää lekan varressa riehunut Otto Schmidt kasvot virneessä, kun pyyntö lopulta menee perille. Schmidt on osuustoimintayrittäjä ja toimitusjohtaja, jonka liiketoimintaan kuuluu tämä lekalla ja muilla lyömäaseilla varustettu koppi eli Rage Cube, suomeksi raivokuutio. Raivokuutio on tarkoitettu paikaksi, jossa voi vapaasti ja turvallisesti purkaa aggressioitaan paiskaamalla lautasia seinään, vasaroimalla näppäimistön palasiksi tai murjomalla stereot moukarilla muusiksi. Tämä on perusidea, mutta käytännössä suurin osa asiakkaista on tullut raivokuutioon pitämään hauskaa. – Yksi asiakas kävi ja kertoi, että hänen terapeuttinsa oli suositellut tätä. Näin hän kertoi, Schmidt virnistää. – Olemme vahvasti sanoneet, ettemme ole mikään terapiapalvelu. Emme leiki sen alan ammattilaisia, mutta varmaan tuossa tapauksessa oli terapeutti kokenut, että tämä on jees juttu asiakkaalle.     ”Särkeminen innostaa!” Kuinka tällaisen bisneksen voi tulla keksineeksi? Schmidt sanoo pitävänsä tavaroiden särkemisestä, vaikka luonnehtiikin itseään leppoisaksi kaveriksi. – Me ollaan kaikki Jyväskylän tiimiakatemian opiskelijoita. Mietittiin meidän tiimissä, että mikä ihmisiä innostaa. Sehän se innostaa, että saa särkeä lekalla tavaroita, Schmidt naurahtaa. Tuhottava tavara perustuu lahjoituksiin sekä sopimuksiin yritysten ja kierrätyskeskuksen kanssa. Normaalisti suoraan jatkokierrätykseen menevä tavara, kuten toimistoelektroniikka, tekee pikku lenkin Rage Cubella ja siirtyy tavanomaiseen loppusijoitukseen hieman hienojakoisempana. Schmidt vetää henkeä kopiokoneen kappaleiden keskellä. – Lopussa tulee pieni hihittävä nauru, että mitä tuli tehtyä! Kyllä se mahtava fiilis on sen jälkeen, se on aika uskomaton tunne, joka tulee, Schmidt hymyilee. Juttu on julkaistu alun perin Yrittäjä-lehdessä 2/2017.