Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Satakunnan Yrittäjät Verotiedot

Hymynaaman henkireiät – yrittäjä Petra Onnela luottaa perheeseen, päiväkirjaan, bostoninterrieriin, kirjanpitäjään ja juristiin

Petras Cafen yrittäjä myöntää, että syvien aallonpohjien hetkellä valoisa tulevaisuus on näkynyt vain pienenä pisteenä horisontissa. Petralle tärkeät avainsanat ovat perhe ja oma äiti. Nuorenparin yrittäjäura alkoi Tee- ja maustekaupassa Porin kauppahallissa 1996. Cafe Jazz -vuosia olivat 2005–2008. Petras Cafen avajaisia juhlittiin loppiaisena 2006. Cafe Jazzin pyörittämiseen Petran äiti Riitta – tuttavallisemmin Mafia – sanoi jo sopimusneuvottelujen aikaan enteellisesti ”Älä likkakulta lähde siihen mukaan”. – Yksinhuoltajayrittäjä-äitini on ollut aina tuki ja turva. Hän on puolustanut minua leijonaemon lailla. Tässäkin asiassa olisi kannattanut uskoa häntä. Mutta olimme nuoria, rohkeita ja innokkaita. Sinisilmäisiäkin. Jälkeenpäin kävi ilmi, että siihen täkyyn ei olisi kannattanut tarttua. Saimme isot saappaat täytetyksi, mutta epäoikeudenmukainen kohtelu tempasi ne jalastamme. Vuosi 2005 oli Onneloille hurja vuosi. He myivät Tee- ja maustekaupan, tekivät sopimuksen Cafe Jazzista ja ostivat Petras Cafen tilat kävelykadulta. Lihavien ja laihojen vuosien vaihtelut, verotarkastus ja sopimusepäselvyydet johtivat  yrittäjät lopulta tukalaan taloudelliseen tilanteeseen. Lisäksi Onnelat kokivat myös työntekijöiden epärehellisyyden: aina työntekijä ei ole osannut erottaa omia ja työnantajan rahoja. – Verottajan 400 000 euron veronkorotus oli sokki. Myimme kaiken kotia myöten, pahimmillaan virkamiehet veivät jopa lapsilisät tililtä. Ne sentään tappelun jälkeen palautettiin, Petra muistelee kohtalokkaita vuosia. Cafe Jazz jätti yrittäjiin syvät haavat.   – Puolisoni Mika sai aivoinfarktin ja painiskeli jopa itsetuhoisten ajatusten kanssa. Hän ei kestänyt myrskyä, vaan vetäytyi. Toipuminen on onneksi lähtenyt hitaasti, mutta varmasti liikkeelle. Onnelan varastossa on Cafe Jazzista muistona kasa valkoisia pöytäliinoja. – Mika sanoi juuri, että eiköhän tänä vuonna polteta ne roviolla. Petra ei kuitenkaan luovuttanut, vaan tasapainotteli ja sukkuloi kodin ja Petras Cafen välillä.     Mielekäs työ ja  empaattiset asiakkaat ovat olleet yksi tärkeimmistä eteenpäin vievistä voimista. Päiväkirjat ovat toinen tärkeä varaventtiili. – Monella sivulla olen porannut niin, että kirjoitus on yhtä suttua. En ole aina kehdannut enkä halunnut näyttää todellisia tunteitani muille, vaan olen vuodattanut ne päiväkirjan sivuille. Ajattelin, ettei kukaan muu kuitenkaan ymmärrä minua. Ihminen ei ole kone, ja Petrankin kroppa oireili pahimpaan aikaan. – Yrittäjä unohtaa liian helposti itsensä, oman hyvinvointinsa. Kunnosta pitäisi muistaa pitää huolta. Myönnän, että lepäämiseen jää edelleen liian vähän aikaa. Petra ei anna menneen murehtimisen ja harmittelun pilata elämäänsä. – En kadu mitään. Se on täysin turhaa energian tuhlausta. Opikseen toki pitää ottaa eikä tehdä samoja virheitä uudestaan. Periksiantamattomuus on yksi äidinmaidossa saatu luonteenpiirre, josta olen erityisen ylpeä ja kiitollinen. Nauravaisen perusilmeen alla on myös vakava ja päättäväinen yrittäjäminä. Vuodet ovat tuoneet sähäkkyyttä sanoihin ja särmää mielipiteisiin. – Uskallan sanoa asiat suoraan, kirjoitan aina omalla nimelläni ja otan sanomisistani vastuun. Selviytymiseen tarvitaan myös hyviä yhteistyöverkostoja. – Perheen ja omien henkiystävien lisäksi yrittäjällä pitää olla luotettavia ammattilaisia ympärillään, esimerkiksi ammattitaitoisen kirjanpitäjän merkitys on suuri. Lisäksi lähetän ison, ison kiitoksen juristi Tero Jyllille . Hän on ollut tukena aina, kun usko on horjunut ja hoitanut lakiasioitamme taidokkaasti. Puhuminen ja avoimuus auttavat nekin selviytymisessä. – Kun kaikki meni ja mieheni taisteli elämästään, päätin, etten suostu kulissielämään. En alistunut häpeään enkä salailuun. Sillä oli toki hintansa. Kun jouduimme tyhjän päälle, moni ystävä liukeni elämästämme. Puukoniskujakin sateli selkään yllättäviltä tahoilta. Tällaisissa elämän risteyskohdissa tosiystävyys punnitaan. Onneksi oli myös niitä, jotka jaksoivat rinnalla, kannustivat ja kantoivat pahimman yli. Yksi jaksamisen peruskivistä on unelmoiminen. – Aina pitää olla haaveita ja unelmia. Liian varovaiseksi ei saa tulla, eikä kyyniseksi. Se syö ihmistä. Bisneselämässä haaveet on vain osattava muuttaa innovaatioiksi ja tuottaviksi ideoiksi. Häviäjät lopettavat epäonnistuessaan. Voittajat epäonnistuvat, kunnes menestyvät, Petra filosofoi.   Kasperille , 23, ja Jesperille , 21 yrityselämä on tullut tutuksi jo pikkupoikana. Kauppahallin maustekaupan aikoihin he ottivat päiväunet juuttikankaisten pippurisäkkien päällä. Heti kun mittakauha pysyi kädessä, pojat pussittivat maustepippureita. Vastoinkäymiset ovat sitoneet perheen entistä tiukemmin yhteen, ja yrittäjyys on mennyt tiukasti ihon alle. – Kasperi opiskelee ekonomiksi, ja hänen tiedoistaan ja ideoistaan on mittaamaton apu yrityksen pyörittämisessä. Yhdessä pojat seuraavat trendejä ja kulutustottumuksia ja ovat nostaneet yrityksen markkinointiviestinnän aivan uudelle tasolle. Uudistukset ja investoinnit ovat saaneet liikevaihdon ja tuottavuuden kasvuun. Oma leipomo ja yksilöllinen palvelu ovat edelleen toiminnan perusajatuksia. Petran päivät venyvät 12–16-tuntisiksi, ja hän on yrityksessä viikon jokaisena päivänä. – Asiakkaat ovat minulle kuin kutsuttuja juhlavieraita. Siksi olen aina iloinen, kun asiakas astuu ovesta sisälle. Tätä palveluhenkisyyttä opetan omille työntekijöillenikin. Petran päivä jatkuu sulkemisaikaan asti, jolloin Mika tulee bostoninterrieri Lilyn kanssa auttamaan. Yhdessä he siivoavat paikat taas uutta, valoisaa aamua varten.   petrascafe