Sen piti olla pikkuruinen kanakoppi kesän ajan pihan reunassa, mutta niinhän siinä kävi, että siivekkäät veivät perheenäidin Taru Malmin sydämen ja muuttivat tontille vakituisesti asumaan.
–Sain kanakopin äitienpäivälahjaksi keväällä. Sitten hankin siihen kanoja, mutta pian koppi kävi liian pieneksi. Ei niitä kanoja voinut pataan pistää, joten tässä sitä ollaan, hän juttelee kanalaumansa keskellä.