Krookan merellinen näyttämö viihdyttää Liian paksu perhoseksi -näytelmällä - Elämänmeno - Merikarvia-lehti

Krookan merellinen näyttämö viihdyttää: Havahdu, kavahda ja vapaudu perhosen lailla

AA-Pee Söderdahlin ohjauksessa draaman kaaret tempaavat myös musiikilla mukaansa Sisko Istanmäen käsikirjoittamassa ihanassa elonkerjuussa.

28.6.2019 23:03 | Päivitetty 2.7.2019 10:08

KESÄTEATTERI Elämässä pitää tapahtua, mutta entä sitten kun alkaakin tapahtua. On asioita, joihin voimme vaikuttaa ja sitten niitä, joihin ajaudutaan – enemmän tai vähemmän tietoisesti. Ruutinojan kyläkauppa on tapahtumapaikkana klassikko. Pieni kylä, josta väki hupenee. Uskaliaat lähtevät Ruotsiin, mutta ne jotka jäävät muodostavat silti ihmistyyppien kirjon.

Aa-Pee Söderdahl saa eteläpohjalaisen Sisko Istanmäen Liian paksu perhoseksi -näytelmästä irti draamaa kaari kaarelta. Yllätyksiä satelee, olitpa lukenut alkuperäisen kirjan tai et. Kaikki sovitettuna ehyeen pakettiin Miika Murasen käsialalla. Iloa seuraa suru, ja surua taas voimaannuttava ilo ja se loputon alamäki-ylämäki -sarja.

Tällaistahan se elämä on parhaimmillaan ja pahimmillaan. Eteläpohjalaisittain voimakkaille naisille on aina ollut sijansa. Eivätkä he suinkaan ole pohjalaisten yksinoikeus, draaman kaaret sutjauksineen kolahtavat ihmiselle kuin ihmiselle, miehelle siinä kuin naisellekin. Vai kuinka usein koet jostain syyllistyneesi ja jotain syyllistäneesi.

Sanat ovat pahimmillaan ilkeitä ja parhaimmillaan kauniita. Välillä harkinta pettää, mutta vieläkään ei ole keksitty päivää että voisi perua pahat sanansa. Aina kun joku kuolee, huomaat että olet myöhässä. Ja synnintunnoissa sinun pitää riutuman niin että parempi vaan pitää se raamattu käden ulottuvilla.

Toisen pystyy niin helposti ruttaamaan, ja se olkoon myös yksi Liian paksu perhoseksi -musikaalin sanoma. Havahduttava voima. Kaisun tavoin kaikki eivät sisuunnu. Äitinä, isänä, siskona, veljenä meillä on roolimme, jota on hyvä ajoittain tarkastella ulkopuolisenkin silmin.

Voimakkaan tahtonaisen Kaisun (Iris Halme) ja Ernin (Oskari Penttilän) tarinassa on paljon samaistumiskohteita. Repliikit tempaavat ajoittain niin mukaansa, että kuulija huomaa olevansa näytelmässä mukana. Niin paljon siinä moni asia kolahtaa ja havahduttaa.

Elämämme elementeissä lakanat ovat totta kapiokirstussamme. Haluamme hyviin naimisiin, haluamme lapsia ja tehdä jotain merkittävää. Osa onnistuu paremmin, joku toinen huonommin. Paljon riippuu siitä, kuka arvioi. Onko hän hyvä vai paha ihminen tai jotain siitä väliltä.

Elämämme lakanat symboloivat ihmisyyttämme, niissä on se karheus ja satiininsa riippuen paljolti siitä vaivaudummeko silittämään. Itsekkyytensä kuolettamisessa itse kullakin on työsarkaa.

"Isolla kämmenellä tässä ollaan" -lause Annan (Teija Jylhänkoski) sanomana pysäyttää kuulijansa useammin kuin kerran.

Oma sanomansa on myös Ernin äidillä (Katja Rinne) ja Vivien-siskolla (Johanna Lemmenranta). Huikeat roolisuoritukset osoittavat, että merikarvialaiset venyvät ihan mihin vain.

Näytelmän sanoman tavoin ihmisillä on välillä kaksi vaihtoehtoa: näyttää voimansa tai tyytyä olemaan hiljaa. Onneksi Merikarvialla ei tyydytä vähään. On niin monta tapaa luutia "kärpääsiä" pois arkeamme pilaamasta, notta/että inhimilistähän sen täytyy olla. Tarvitaan riuskempia työihmisiä ja niitä toisia, että voimme työllistää toinen toisiamme ja yhteiskunta pääsee rullaamaan. Mettäkoneperheleilläkin oli funktionsa ajaa ihmisiä Ruotsin autotehtaille. Enää ei esiliinannauhoja sidoskella, kun on noita itsepalvelukassojakin.

Jos on lakanoilla elämässä merkitystä, niin Krookan näyttämöllä kohdillaan ovat myös täkänät, täkit ja perintökalleudet, joista näyttelijät itse ovat vastanneet Katja Rinteen johdolla. Miten viehättävää, että ennen vesiklosetteja se pottakin piti olla hetekan alla. Yleisö taatusti kiitti myös lavastajia. Paikallinen Lions Club osaa hommansa.

Ei saa kiusata. Päärooleissa nähdään Iris Halme, Katra Rinne, Johanna Lemmenranta ja Oskari Penttilä.

Harrastajateatteri mahdollistaa Ouraoopperayhdistyksessä vuodesta toiseen uusien kykyjen nousun. Iris Halme on ensimmäistä kertaa pääroolissa, mutta hän tekee sen näyttävästi ja luonnikkaasti. Porilaisvahvistukset Oskari Penttilä ja Markku Wargh täydentävät hienosti merikarvialaisten omaa näyttelijäkaartia. Näitä laulun upean lahjan saaneita kunnassa pitää ihmetellä vuodesta toiseen. Niin komeasti kajahtavat soolot joka tähdeltä nuorimmaisista Elli-Noora Rintamäestä ja Taina Koskesta lähtien. Tämä "Silakkaparveksi" tituleerattu naiskööri kajauttaa komeasti Tarja Kuusisen ja Kirsi Kankaan johdolla.

Rooleissa nähdään ensikertalaisena myös Matti Heinonen. Täydennysmieheksi häntä ei huomaa kukaan, vaan hän solahtaa täysillä kuvioon. Konkarit Kirsi Kangas ja Pertti Kangas ovat tehneet päärooleissa muille tilaa, mutta näyttävät silti vahvuutensa taustallakin.

Rooleissa esiin pääsevät myös Kimmo Kuuskeri, Antero ja Juho Suvanto sekä merellisen näyttämön kokonaisuuteen kytkevät Pertti Vähätalo ja Esa Sormunen. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kokonaisuuden kruunaa jälleen kerran orkesteri, jossa vaikuttavat Timo Jauhiainen, Essi Elomäki, Otso Huhtala, Aleksi Mansikka ja musiikintoistosta vastaava Aki Peltonen. Musiikkinäytelmässä kappaleita on peräti 17.

Seuraavat näytökset koetaan la 29.6. klo 14, su 30.6. klo 14, ma 1.7. klo 18, ti 2.7. klo 18, ke 3.7. klo 18, pe 5.7. klo 18, su 7.7. klo 14 ja 18.

Kaisu ja Erni löytävät toisensa.

Iloittelua ja surua. Katja Rinne tekee moniulotteisen roolin Ernin äitinä.

Merellinen näyttämö. Krookka on idylli ja se pääsee oikeuksiinsa myös kesäteatterissa.

Ohjaaja Aa-Pee Söderdahl on jo tuttu kasvo Ouraoopperayhdistyksen tuottamissa kesänäytelmissä.

Musiikkinäytelmän sooloissa loistavat muun muassa Taina Koski, Elli-Noora Rintamäki, Tarja Kuusinen ja Kirsi Kangas.

Tapaamisia. Kesäteatteri on elämys, joka kannattaa jakaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainokset