Venla Laine
Toista tutkintoaan suorittava opiskelija pitää luentosalissa puhetta, jossa hän ylistää opiskelun olevan elämän parasta aikaa. Kahdeksan vuoden takaisesta fuksivuodesta asti mukana on kulkenut tiivis kaveriporukka, poikaystävä ja muistot, joita ei vaihtaisi mihinkään. Istun yksin ja minua alkaa itkettää. Puheessa kuvaillaan juuri sellaista tavallista ja onnellista opiskelijaelämää, josta olen vuodet haaveillut.