Herkkupuodin yrittäjä vaihtaa maisemaa – Tulevan kodin sijainti on jo tiedossa

Herkkupuodin yrittäjä Krista Uusimäki sulkee Herkkupuotinsa elokuussa ja vaihtaa maisemaa. Nykäisimme häntä hihasta ja pyysimme vastaamaan joukkoon kinkkisiä kysymyksiä.

Merikarvialaiset saavat nauttia Krista Uusimäen herkuista vielä elokuun 13. päivään saakka.

19.7. 15:00

Herkkupuoti avasi ovensa Merikarvialla ensimmäisen kerran vuonna 2016. Vuonna 2018 puoti meni kiinni, kun Krista Uusimäki siirtyi työskentelemään Tampereelle S-ryhmän ravintolaan. Tuolloin hän piti Herkkupuodin pop-up saunakahvilaa Tampereen Härmälässä.

Vuonna 2019 puoti avasi ovensa Lääketiellä ja seuraavana vuonna yritys muutti Kauppatien tiloihin. Samalla kahvilan yhteyteen aukeni kirppis. Nyt Herkkupuoti on ilmoittanut lopettavansa toimintansa Merikarvialla.

Aiot muuttaa pois Merikarvialta. Mikä olisi sinulle mieluisin paikkakunta, minne haluaisit asettua?

Merikarvia on hieno kunta asua, mutta nyt kaipaan ympärilleni hieman isompaa asuinpaikkaa. Tampere olisi ollut tuttu, turvallinen ja ihana asuinpaikka ja pitkään mietinkin Tampereen ja Porin välillä, mutta tuleva koti löytyy Ulvilasta.

Ovatko tulevaisuuden suunnitelmasi jo selkiytyneet, mitä aiot tehdä?

Tulevaisuus on töiden osalta vielä toistaiseksi kysymysmerkki. Muutamia potentiaalisia työtarjouksia olen jo saanut omalta alalta, mutta mitään varmaa ei vielä ole. Muuten tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu elämästä nauttiminen rakkaiden ihmisten kanssa.

Mikä sinussa on parasta?

Jaa'a, paha kysymys. Tätä pitäisi varmaan kysyä joltain muulta. Mutta kyllä mä sanoisin, että positiivinen elämänasenne ja rohkeus toteuttaa omia unelmia.

Mistä sinua moititaan?

No tämä oli jo helpompi. Kotona saa aika usein kuulla siitä, että työasiat sekä some vievät liikaa aikaa.

Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut?

Viime vuosiin ei hirveästi ole mahtunut vapaa-aikaa, mutta silloin, kun sitä on, niin tykkään viettää aikaa läheisten kanssa. Parasta on yhdessä treenaaminen avopuolison kanssa tai peli-illat isän luona. Välillä toki on paikallaan ihan vaan olla tekemättä yhtään mitään.

Mitä teit viimeksi ensimmäistä kertaa elämässäsi?

Tätä sai miettiä kauan. Mutta toukokuulla kävin ekaa kertaa ottamassa ripsiin kestotaivutuksen ja -värjäyksen.

Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?

Ekana tuli mieleen se kun olen noin kolmevuotiaana ollut hoidossa mummulla ja papalla ja kauppareissulla sain itselleni pussillisen Snören mansikkanauhaa, sitä minkä pussissa on elefantin kuva. Muistan onnellisena syöneeni sitä auton takapenkillä, ja hauskaa tässä on, että kauppa missä käytiin, oli samassa liiketilassa kuin missä toimin tällä hetkellä yrittäjänä.

Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut?

Elää hetkessä ja tehdä juuri niitä asioita, mitkä tekee mut onnelliseksi. Näitä olen koittanut noudattaa.

Mistä haaveilet?

Kyllä mä tällä hetkellä haaveilen kaikkein eniten perheen perustamisesta. Vauvakuumetta on ollut jo hetken ilmassa.

Mihin uskot?

Rakkauteen. Ja siihen, että kaikella on jokin tarkoitus. Itse olen elämässäni kokenut myös paljon vaikeita asioita, mutta nykyisin osaan olla kiitollinen myös niistä, sillä kaikki ne asiat on tehneet musta sellaisen, millainen olen nykyään.

Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?

Pienet arkiset asiat. Viimeksi mut sai hyvälle tuulelle pitkä kävelylenkki. Kevät on mennyt enemmän ja vähemmän sairastellessa, ja lenkki parin viikon tauon jälkeen oli asia, jota olin kaivannut enemmän kuin olin edes tajunnut.

Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi?

Ehkä eniten on jäänyt harmittamaan se kun viimeksi lopetin kahvilan vuonna 2018. Helpommalla olisi päässyt jos olisi pitänyt vaan parin kuukauden loman. Toisaalta siitäkin opittiin, ja virheet kuuluu elämään.

Milloin kävit viimeksi kirkossa? Entä kirjastossa?

Kirkossa on tullut käytyä varmaan viimeksi jossain joulukonsertissa. Toki keväällä katselin myös netin välityksellä konfirmaatiojumalanpalveluksen, kun välimatkan ja koronan vuoksi ei tullut lähdettyä paikanpäälle. En edes muista, koska olen viimeksi käynyt kirjastossa. Olen pitkään käyttänyt eri äänikirjapalveluita, kun sieltä pääsee nopeiten kuuntelemaan mieluiset kirjauutuudet ja vanhat suosikit.

Mikä sinusta piti tulla isona?

Pienenä muistan haaveilleeni opettajan ammatista, ja sitä olen päässytkin kokeilemaan, kun olen opettanut kansalaisopistossa, ja yhden päivän olen myös yläkoulussa.

Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee?

Parhaiten maistuu tavallinen kotiruoka, ja näin kesällä tietenkin avopuolison valmistamat grilliherkut. Lähes päivittäin tulee myös haettua pizzeriasta herkullista lounasta, kun työn ohella ei itse ehdi aina kokkaamaan.

Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi?

Kuuntelen musiikkia aika laidasta laitaan ja mitään ehdotonta lempparia ei ole. Mutta jos jotain pitää mainita, niin Lauri Tähkän joululevy on sellainen, mikä saa aina hyvälle tuulelle.

Kenet haluaisit tavata?

Kaikkein mieluiten tapaisin mummon eli äidin äidin, sillä häntä en ehtinyt koskaan tapaamaan.

Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten?

Käytän ja välillä vähän liikaakin. Some on käytössä päivittäin töiden vuoksi, sillä se on yksi suurimmista markkinointikanavista ja sitä kautta tulee keskusteltua asiakkaiden kanssa, otettua vastaan tilauksia ja kirppispaikkavarauksia. Toki sitä tulee vaihdettua myös kavereiden kanssa kuulumisia instagramin välityksellä.

Milloin viimeksi itkit?

Viime aikoina on tullut itkettyä paljon, sillä tunteet on ollut pinnassa sen jälkeen kun tein lopettamispäätöksen. Olen saanut paljon ihania viestejä ja palautteita asiakkailta joihin olen saanut tutustua vuosien aikana. Ja veikkaanpa, ettei tulevina viikkoina säästytä myöskään kyyneleiltä.

Oletko säästäväinen? Mihin tuhlaat?

En ole kovin hyvä säästämään, ellei ole pakko. Säästöä tulee toki huomaamatta siinä, kun ostan mahdollisuuksien mukaan kaiken käytettynä ja metsästän tarjouksia. Tuhlaan lähinnä omaan hyvinvointiin käymällä erilaisissa hoidoissa ja hieronnoissa niin usein kuin mahdollista.

Millainen maailma on 50 vuoden kuluttua?

Tähän on aika mahdotonta vastata, kun maailma muuttuu koko ajan hurjasti. Eipä kai voi muuta kuin toivoa, että 50 vuoden päästä saataisiin elää maailmassa, jossa ei olisi sotia ja jokainen ihminen olisi saman arvoinen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos