Katso kuvat kiinnostuksesta kotikuntaan ja kotiseututyöhön: Väreilevän innokkaat Merikarvia-lehden avustajat muistelevat

Suomen ulkopuolellakin on Väreen pariskunnan kynä sauhunnut Merikarvia-lehden lukijoille: taannoinen Sukujen silta -projekti vei Väreet arkistoihin Ruotsin Eskilstunaan. Lehtijuttua iskettiin myös pikkuserkun luona Kaliforniassa. Lomamatkalla Brasiliassakin löytyi linkki Merikarvian kotimaisemiin.

Kerran kuroteltiin tähtiä – simpukankuorivuorella Venezuelassa 2005.

20.12.2022 9:00

Seija ja Antti Väre

Seija huastaa: ”Vuonna 1998 lähetin pääsiäiskuvan Merikarvia-lehteen kahdesta tytöstä luutineen ja kahvipannuineen. Nyt voisin lähettää pääsiäiskuvan jo heidän tyttäristään. Vuodet vierivät. Vuotta myöhemmin lähestyin Veli-Matti Heinisuota kirjeellä. Kyselin, että olisiko tarvetta lehtiavustajalle. Seuraavana päivänä tuli myöntävä vastaus.

Nyt tätä harrastusta on jatkunut lähes 24 vuotta ja intoa riittää edelleen, joskus paljon ja joskus enemmän. Eniten kiinnostavat ihmiset – ja vähiten politiikka. On mielenkiintoista miettiä, miten aika ja elämä sen mukana on muuttunut. Aikojen saatossa mieleen on jäänyt paljon mielenkiintoisia tapahtumia ja juttuaiheita.

Minua kiinnostavat muun muassa ulkomailla asuvat suomalaiset ja heidän elämänsä. Merikarvialaisia on tavattu muun muassa Kreikassa, Ruotsissa, Venäjällä ja ensimmäisinä vuosina Hongkongissa asti. Elämä on myös ihmeellisiä sattumuksia täynnä, kun vain uskaltaa kulkea avoimin mielin.

Summa summarum, näiden 24 vuoden aikana olen oppinut tuntemaan koko Merikarvian paremmin kuin synnyinpitäjässäni edes naapurikylää. Mielestäni minut on otettu hyvin vastaan. Ja onhan muistettava, että savolaisen kanssa huastellessa vastuu on kuulijalla!”

Merikarvialainen Jari Viertonen tavattiin Brasiliassa 2004.

Antti praataa: ”Ainekirjoitus oli aina ollut se mieluisa juttu koulussa. Lehtijuttujen teko alkoi, kun raapustin jotakin Seijan yllytyksestä. Oma palsta syntyi, kun toimittaja Kristiina Dyer ehdotti murrepakinaa. Pollarin Kerttuhan oli tehnyt ansiokkaasti niitä aina silloin tällöin. Arvo Salo aikoinaan riimitteli Ouran retkellä isästäni: ”tunnen Mikko Väreen, joka harvoin polttaa päreen.” Siitä palsta sai aikanaan nimen ”Vären päreet” ja vissiin se kotoa ja kylillä opittu kieli vaan on tarttunut ja kai murteen paperille saaminen jotain ihme kielipäätäkin vaatii. Sittemmin nuo murrejuttuni on sulautettu muitten kolumnien joukkoon.

Kunnassa vierailleita ulkomaalaisia on ollut mukava jututtaa. Mieluisia ovat olleet lukuisat Oura-aiheiset jutut ja myös Ojalan Graham-bussin tarina oli kiinnostava tehdä.

Veteraanien lapsina otimme talteen sota-ajan muistoja talteen aina täydellä sydämellä. Mieleen tulevat Erkki Kalarannan Ilmarinen-juttu sekä sukellusvenemies Pauli Saloniuksen ja Pentti Riihiahon tarinat. Korsutupa on tullut tutuksi; siellä on monet sotilastoimintaa sivuavat jutut otettu ylös ja kuvat näpsitty.

Pentti Riihiaho ja koululaiset Korsulla vuonna 2006.

Suomen ulkopuolellakin on kynä sauhunnut: taannoinen Sukujen silta -projekti vei meitä arkistoihin Ruotsin Eskilstunaan ja lehtijuttua iskettiin myös pikkuserkun luona Kaliforniassa. Lomamatkalla Brasiliassakin linkki kotimaisemiin löytyi.

Kotimaassa toimin myös kuljettajana kortittomalle vaimolleni, mutta yhteispelillä se sujuu. Täytyy todeta, että 20 vuoden aikana olen tutustunut kotikuntaan ja sen asukkaisiin peräkyliä myöten. Näillä juttukeikoilla on kaikenlaista sivutietäkin tullut koluttua vähän joka puolella pitäjää, onpa joskus pimeässä eksyttykin Mankanevan metsäteillä.”

Pröttisväylän väkeä Ahvenanmaalla 2009.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos