Annu valonen: Luovuus kukkimaan!

Timo Ahonpaa
Annu valonen: Luovuus kukkimaan!
Annu Valonen

Pläkä keli ja lämmin sää yllätti varmasti meidät kaikki viime viikolla, kun syksy käänsi kelkkansa ja kelit oli paremmat kuin kesällä konsanaan. Kuin tyyntä myrskyn edellä, ajattelin. Kohta se taas sataa, tuulee ja räntää ruiskii täydeltä laidalta. Sitten alkaa lumentulon pohdiskelu, tuleeko vai ei ja miten paljon, että edes hieman maat, mannut ja mielet kirkastuisivat.

Nyt on se aika vuodesta, kun kaivetaan kirkasvalolamppu komerosta ja oma luovuus naftaliinista. On jälleen aika miettiä, miten käydä taistoon kaamosmasennusta vastaan? Tuo monille niin tuttu talven vakiovieras yrittää yleensä nostaa rumaa päätään silloin kun pimein aika vuodesta koittaa.

Joillain onnellisilla on mahdollisuus lähteä viikoksi tai kahdeksi etelän valoon ja aurinkoon lomalle. Siellä suomalainenkin hetkeksi sulaa aitoon hymyyn, mutta jähmettyy kyllä taas kotiin tultuaan parissa päivässä, eikä ihme. Kyllä etelän manolitoilla ja senjoritoillakin hymy hyytyisi nopeasti, jos laitettaisiin kökkimään pimeään komeroon puoleksi vuodeksi.

Täsmälääkkeeksi kaamosmasennukseen tarjoan seuraavaa: Ota oma luovuutesi käyttöön. Kansalaisopistoissa on ihania kursseja edullisesti. Sinne! Jos tuntuu, että se oma, perinteisesti ajateltu luovuus on kadoksissa, akvarellimaalaus ei nappaa eikä kuorolaulu kiinnosta, voi miettiä, mikä on juuri sinun luovuutesi alue?

Eräs tuttu sanoo, ettei häntä saisi nippusiteissäkään raahattua taidenäyttelyyn, mutta silti hänellä on huikea värisilmä ja esteettisyyden taju. Joku toinen on lahjakas sosiaalisesti, on hyvä puhumaan, tulee muiden kanssa toimeen, löytää oikeat sanat oikeaan aikaan, osaa kuunnella ja lohduttaa, ottaa kädestä kiinni ja silittää kun murhe murtaa. Joku on hyvä kutomaan mattoja, yksi leipomaan kakkuja, yksi on luova ja kekseliäs eläinten hoitaja, toinen keksii luovia ratkaisuja lapsiperheen arkeen.

Jokainen ihminen on luova omalla tavallaan, joten käytetään sitä, ja annetaan sen kukoistaa syksyn heittäessä varjojaan mieliin. Luovuus on valon kukka pimeyden keskellä, annetaan sen kukoistaa!

Kirjoittaja on Merikarvian kulttuurisihteeri.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: