Antti muistelee: Perhe on tärkeä – Miten paljon voi kuva kertoa jälkipolville

Vanhat mustavalkokuvat ovat upeita ja ne pitävät hyvin sävynsä toisin kuin värikuvat. Tällaisena näyttäytyi äitien arki vuonna 1939.

Antti Yliknuussin kotiarkistot
Antti muistelee: Perhe on tärkeä – Miten paljon voi kuva kertoa jälkipolville

Kuvan ottanut Jumpin Anni haki aikoinaan Yli-Knuussilta maitoa ja perunoita. Kun rahaa oli niukasti, hän maksoi valokuvalla. Kuva on vuodelta 1939.

Merikarvia

MUISTOJA Oheinen kuva on otettu kesällä 1939 Murtomaan pihalla. Kuvaaja on Jumpin Anni, valokuvaaja joka asui tonttinaapurissa. Olen äitini kanssa tuossa keskellä. Edessäni oleva lelu, auto, oli tärkeä.

Vasemmalla kuvassa on Helli Viljanen, Lauri Heinon sisko, sylissään Heinon Pentti, jonka äiti menehtyi pian. Hellin vieressä on puoliso Sulo, Reposaaren poikia, Laaksosen Eero, elävän legendan, Oskun veli. Murtomaan Eero, Heinon Lauri, Murtomaan Aili, jonka edessä istuu äitini vanhin sisko Marjatta. Hän oli peruspositiivinen, lempeä täti, joka asui Luvialla avioiduttuaan Kodisjoella. Penkillä istuu Eeron äiti, jota kutsuttiin Mummu-äidiksi – niin turvallisenoloinen ja rauhallinen vanhus.

Lauri haavoittui sodassa. Siskonsa Helli sekä Alli ja Laina auttoivat veljeään ja Penttiä matkalla elämään.

Kummini Aili ja Eero Murtomaa halusivat adoptoida minut, mutta äitini ei suostunut – kertoi syyn rippijuhlissani vuonna 1952. Murtomaa oli minulle kuin koti. Menestyin hiihdossa jo kansakoulussa. He ostivat sälesukset ja sauvat – pitivät huolta.

Äiti sai nukkua pois Kiilarinteessä. Toista vastaavaa paikkaa en ole tavannut. Henkilökunta tunsi vanhukset, heidän omaisensa, välittivät ja olivat lähellä. Miten lempeästi he saattoivat vanhukset elämän ja tuonelan väliselle portille – liikuttaa!

Äidille rakennettiin koti synnyinkotinsa tontille. Olimme lomalla. Olavi-enoni ajoi traktorillaan multaa pihamaalle Huhtisen Paavon pellosta. Kauniina kesäpäivänä kahvittelimme ulkona.

Äiti katsoi Paavoa sanoen:

–Antti on raittiudellaan antanut mulle nukkumaan mennessäni pehmeen tyynyn!

Äitihän oli aikoinaan Huhtisella, apteekissa, pikkupiikana, kuten itse sanoi. Eli hän hoiti myös Paavoa.

Suuresti arvostamani mies otti minua kädestä – muistan yhä myös hänen lempeän katseensa.

–Antti se on parasta, mitä voi äidille antaa!

Näin paljon muistoja pieni valokuva antoi...

Lempeitä suvihetkiä sinne kotipitäjään!

Antti


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt:

Sammio